Yli sata vuotta sitten autoilu oli vielä varsin harvinaista herkkua ja tuskin kukaan uskoi, että autot muuttaisivat käsitystämme maailmasta niin radikaalisti kuin ne ovat tehneet. Monet tuon ajan ihmisistä pitivät autoja vain aristokraattien ja raharikkaiden epäluotettavina ja kalliina leikkikaluina ja näin asia 1900-luvun alussa vielä olikin.

Karl F. Benz valmisti 1885 ensimmäisen polttomoottorikäyttöisen kulkuneuvon ja antoi alkusysäyksen autojen kehitykselle. Monissa maissa uusi moottoritekniikka otettiin innostuneena vastaan ja mm. ranskalaiset kunnostautuivat teknologian kehittämisessä alkuvuosina kehittämällä mm. kitkakytkimen ja tasauspyörästöllä varustetun vaihteiston.

1900-luvun alkupuolella autot olivat kehittyneet aimo harppauksin ja eri autovalmistajat kehuivat kilpaa omia luomuksiaan. Tämä kilpa-asettelu toimi oivallisena pohjana vuoden 1908 suurelle rallille New Yorkista Pariisiin.

Autot järjestäytyneenä lähtöviivalle New Yorkissa 12. helmikuuta 1908

New York Times ja ranskalaislehti La Matin järjestivät yhdessä kuuden autovalmistajan kesken kilpailun, jonka oli tarkoitus ottaa mittaa niin kuljettajista kuin autoista. 6 joukkuetta Saksasta, Italiasta, Ranskasta ja Yhdysvalloista osallistuivat yli 35 000 kilometrin ralliin halki Amerikan mantereen ja Siperian arojen New Yorkista Pariisiin. Autot lähtivät matkaan 12. päivä helmikuuta vartin yli yhdentoista starttipistoolin laukauksen johdattelemana. Arvioiden mukaan Times Squarelle oli kerääntynyt lähtöä seuraamaan 250 000 henkeä.

Times Square täynnä lähtöä seuraaman tulleita ihmisiä

Jo ennen matkan alkua oli selvää, että kilpailu ei olisi helppo. Pinnoitettuja teitä oli vain suurimpien kaupunkien keskustoissa, eikä moninpaikoin tarjolla ollut edes hiekkateitä. Teiden puuttuessa yhdeksi ratkaisuksi löytyi rautateitä pitkin ajaminen. Tällä tavalla matkaa taitettiin välillä satoja maileja ja tuon ajan jousitus yhdistettynä ratapölkkyihin on todennäköisesti ollut aiheuttajana monelle selkävaivalle.

Joukkueiden selvittyä halki Amerikan mantereen ja Alaskan kylmyyden, oli heillä edessään uudet haasteet kevään sulattaessa Siperian olemattomat tiet mutavelliksi.

Esimerkiksi Thomas Flyer Motorcompanyn autolla liikkunut joukkue taittoi Siperiassa pahimmilla alueilla 60 mailia, eli n. 96 km 4 päivässä apunaan paikalliset hevosmiehet ja puhdas lihasvoima.

169 päivää lähdön jälkeen ensimmäinen auto saapui maaliin Pariisissa 30. heinäkuuta 1908. Voittajaksi selviytyi Yhdysvaltalainen Thomas Flyer Motorcompanyn auto ja toiseksi tulivat aina niin hilpeät saksalaiset  26 päivää myöhemmin. Italialaisten joukkue tuli kolmanneksi syyskuun 17. päivä. Loput kolme joukkuetta keskeyttivät matkan autojen rikkouduttua korjauskelvottomaksi ja saksalaisten matka oli ollut myös vaarassa keskeytyä, mutta hyvää urheiluhenkeä osoittaen voittanut Thomas Flyer Motorcompanyn joukkue oli pysähtynyt auttamaan antaneet heille puuttuvan varaosan.

Voittajan on helppo hymyillä

Vuoden 1908 ralli pitää vielä tänä päivänäkin hallussaan pisimmän yhtäjaksoisen rallin ennätystä ja se toimi hyvänä todisteena siitä, että autoilulla oli edessään vielä kirkas tulevaisuus epäilijöistä huolimatta.

Lähteet: WikiPedia, thegreatautorace.com

Edellinen artikkeliArabiemiraateissa saa kultaa automaatista
Seuraava artikkeliArvostelu: Alan Wake

3 KOMMENTIT

  1. En yleensä innostu tämmösistä artikkeleista, mutta päätin sitte vilkasta tätä, ja yllätyin kuinka kiinnostava tää olikin 🙂

  2. 1925 18,elokuuta Neuvosto-Venäjän valtio järjesti autotestin yrittäessään löytää oloihinsa sopivia henkilöautoja. Vaikka mukana oli peräti 16 Suomesta lähetettyä autoa ollaan tuosta tapauksesta oltu hiljaa. Kilpailureitin pituus oli 5210km. edestakaisella reitillä Leningrad-Moskova-Harkov-Tifilis, maalina oli Moskova. Joka autoon kisajärjestäjät sijoittivat tarkkailijoiksi 2-4 edustajaa tarkkailijoiksi, kilvan aikana he vaihtoivat autosta toiseen liiallisen tuttavuuden ehkäisemiseksi. Koko kilvan ainoa vainaja tuli Bahmutissa, jossa kolera iski saksalaiseen ajajaan; koko osanottajakaarti riiteli järjestäjien kanssa hautajaisista ja voitti luvan saada järjestää hautajaiset onka jälkeen kisaa päästiin taas jatkamaan herrasmiesten kunnioitettuaan vainajaa. Pätkien keskinopeudet olivat tieolot huomioon ottaen jopa rajut:50 – 67.9 km/h. Kotiin tuomisiksi jäi lähinnä rajua kokemusta. Rahallisesti retki meni poskelleen. Ennen ajoa neuvostoviranomaiset olivat antaneet ymmärtää, että he ostavat hyvään hintaan autot, ja hintahan oli juuri niin hyvä kuin Moskova autojen arvo heidän kannaltaan tarkoitti. Ai niin olihan kisassa toki voittajakin, Romeo Sundström saapui maaliin Moskovaan 5.9.1925 ensimmäisenä ja vähimmillä virhepisteillä ja tästä hänelle ojennettiin komea palkinto. Tosin sitähän ei arvotavarana saanut viedä pois paratiisista, joten palkintopytty jäi Moskovan Suomen lähetystöön, josta se sodan aikana hävisi kuin tina tuhkaan. J.H.Tuokkola sanoikin kisan päätteeksi ”pesimme itsestämme pois kaiket liat ja saastan. On sentään hyvä elää järjetetyssä yhteiskunnassa, tuntea olevansa turvattu, ja varmaa on, että jos jokainen Suomalainen kommunisti olisi joutunut kokemaan kaiken sen, minkä me koimme, näkemään kaiken alastomuudessaan, heistä kyllä haihtuisivat houreet päästä ja järki selvenisi”.

  3. Tosta tuli mieleen se Disney? -leffa ”Suuri kilpa-ajo”… Pitääkin ettiä se jostain ja kattoa josko aika on kullannut muistot ^^

Kommenttien lisääminen on estetty.