Murojen äänen vahvistava murokulho – Dominic Wilcoxin Snap, Crackle and Pop -keksintö

Kun kulhoon kaataa maitoa riisimurojen päälle, kuuluu tuttu poksahteleva ja rätisevä ääni. Brittisuunnittelija Dominic Wilcox nosti tämän arkisen pikkuäänen pääosaan ja rakensi murokulhon, joka vahvistaa murojen poksunnan kuultavaksi koko aamiaispöytään. Tässä artikkelissa käydään läpi, mikä Snap, Crackle and Pop -äänenvahvistuskulho oikein on, kuka sen teki ja miksi, miten se toimii – ja mikä saa riisimurot ylipäätään rätisemään maidossa.

Mikä äänen vahvistava murokulho on?

Kyseessä on leikkisä designkonsepti: keltainen murokulho, johon on liitetty suuri punainen torvikaiutin. Muoto muistuttaa vanhanajan gramofonia tai vaskitorvea, ja ulkoasun tarkoitus on tehdä pienestä murokulhosta näyttävä soitin. Kulhon sisälle sijoitettu mikrofoni poimii murojen luonnollisen poksunnan, ja laite toistaa äänen vahvistettuna torven kautta. Mukana on myös voimakkuuden säädin, jolla poksunnan saa halutessaan korvia myöten kovalle.

Olennaista on ymmärtää, että laite ei ole kaupallinen tuote vaan taiteen ja muotoilun rajamaille asettuva käytännön vitsi – esine, joka ottaa täysin tosissaan täysin merkityksettömän ongelman. Juuri siksi se on myös hauska: harva on koskaan valittanut, että aamumurot rätisevät liian hiljaa, mutta kun joku rakentaa ongelmaan ratkaisun, lopputulos naurattaa. Samaa humoristista keksintöperinnettä edustavat esimerkiksi monet muut arjen oudot vempaimet, joita esitellään suomalaisten keksintöjen historiassa.

Kuka on Dominic Wilcox?

Dominic Wilcox on brittiläinen taiteilija, suunnittelija ja keksijä, joka tunnetaan hupaisista ja usein täysin epäkäytännöllisistä esineistään. Hänen teoksensa yhdistävät insinöörimäistä kekseliäisyyttä ja huumoria, ja ne haastavat pohtimaan, mihin esineet oikeastaan ovat olemassa. Wilcox on myös perustanut Little Inventors -nimisen voittoa tavoittelemattoman hankkeen, joka rohkaisee lapsia keksimään omia ideoitaan ja näkemään ne toteutettuina.

Murokulhon alkuperäisen teoksen valmisti D. Wilcox, ja laaja yleisö löysi keksinnön myöhemmin teknologia- ja designblogien kautta, muun muassa Geekologie-sivuston julkaisun välityksellä. Wilcoxin töille on tyypillistä juuri tämä ilmiö: pieni, absurdi esine leviää verkossa, koska se saa hymyilemään.

Osa Kellogg’sin aamiaiskeksintöjen sarjaa

Äänenvahvistuskulho ei synnytä irrallaan vaan osana laajempaa kokonaisuutta. Muroja valmistava Kellogg’s tilasi Wilcoxilta vuonna 2015 sarjan aamiaisaiheisia keksintöjä. Toimeksiannon ideana oli tehdä aamiaishetkestä hauskempi ja kiinnostavampi erityisesti perheille ja kouluun palaaville lapsille. Wilcox vastasi haasteeseen joukolla konsepteja, jotka ratkovat arjen kuvitteellisia aamiaisongelmia aivan liian monimutkaisilla tavoilla.

Sarjaan kuuluvat muun muassa seuraavat keksinnöt:

• Äänenvahvistuskulho – vahvistaa riisimurojen poksunnan torvikaiuttimella.
• Soggy-o-Meter – mittari, joka näyttää, milloin murot ovat pehmenneet maidossa juuri syöjän toivomaan koostumukseen.
• Robottilusikka – pieni suriseva lusikka, jonka tehtävä on varmistaa, että syöjä saa riittävästi muroja.
• Nostokurkipää (Crane Head) – päähän puettava nostokurki, joka kauhoo maissihiutaleet suuhun kuin kaivinkone.

Yhteistä kaikille on, että ne ovat prototyyppejä ja mielikuvituksen tuotteita – ei kaupan hyllyltä ostettavia laitteita. Ne muistuttavat lähemmäs taide- ja muotoiluteoksia, samaan tapaan kuin esimerkiksi kirjahylly, jonka voi muuntaa hauta-arkuksi: käyttöesineen muotoon puettu ajatusleikki.

Näin murokulho toimii

Toimintaperiaate on yksinkertainen ja perustuu tavallisen äänentoiston osiin. Kokonaisuus muodostuu kolmesta osasta:

• Mikrofoni poimii kulhon sisällä syntyvät hiljaiset poksahdukset ja rapinat.
• Vahvistin ja voimakkuuden säädin muuttavat heikon äänisignaalin voimakkaammaksi. Säätimellä valitaan, kuinka kovalle poksunta toistetaan.
• Torvikaiutin toistaa vahvistetun äänen. Torven muoto ohjaa äänen ulos ja antaa laitteelle sen tunnistettavan gramofonimäisen ulkonäön.

Käytännössä kulho täytetään riisimuroilla, kaadetaan maito sekä käännetään säädin kohdalleen – ja murojen muutenkin kuuluva rätinä paisuu huoneen täyttäväksi äänimaisemaksi. Mikään laitteessa ei tee muroista äänekkäämpiä fysikaalisesti; se ainoastaan kuuntelee ja toistaa kovempaa sen, mitä kulhossa jo tapahtuu. Kyse on siis puhtaasti äänen vahvistamisesta, ei murojen muuttamisesta.

Äänen voimistaminen tuttuun tarkoitukseen ei sinällään ole uutta – esimerkiksi herätyskelloissa on menty samaan suuntaan jopa 113 desibeliin asti, kuten Sonic Bomb -herätyskellon tapauksessa. Wilcoxin kulhossa ideaa sovelletaan vain täysin tarpeettomaan kohteeseen, mikä on osa teoksen viehätystä.

Miksi riisimurot poksuvat maidossa?

Kulhon koko idea nojaa riisimurojen tuttuun ääneen. Mutta mistä tuo poksunta oikeastaan syntyy? Taustalla on murojen valmistustapa. Riisimurot ovat paisutettuja: valmistuksessa jyvän sisällä oleva kosteus kuumennetaan nopeasti höyryksi, joka paisuttaa jyvän ja jättää sen sisään huokoisen, ilmataskujen ja tärkkelystunneleiden verkoston. Samalla korkea lämpötila tekee jyvän seinämistä ohuita, hauraita ja lasimaisia.

Kun murojen päälle kaadetaan maitoa, neste imeytyy huokoiseen rakenteeseen ja alkaa paineistaa jyvän sisällä olevaa ilmaa. Paine kasvaa, kunnes ohuet seinämät pettävät ja murtuvat. Jokainen murtuma synnyttää pienen napsahduksen, ja kun seinämiä murtuu sadoittain satunnaisina hetkinä, syntyy tuttu rätisevä äänimaisema. Ilmiötä on verrattu käänteiseen popcorniin: siinä missä maissinjyvä räjähtää ja paisuu ulospäin, riisimuron ilmataskut romahtavat sisäänpäin.

Kiinnostavaa kyllä, ilmiötä ei ole tutkittu loppuun asti. Elintarviketieteilijöiden mukaan täsmällistä selitystä sille, miksi juuri riisimurot pitävät niin voimakasta ääntä, ei ole aukottomasti varmistettu – murojäynejen tutkimukseen on ollut vaikea saada rahoitusta. Vallitseva käsitys on kuitenkin edellä kuvattu murtuva ilmataskurakenne. Akustisesti ääni muistuttaa nuotion rapinaa, ja napsahdukset tulevat satunnaisin väliajoin.

Juuri tämä satunnaisuus tekee äänestä niin tunnistettavan. Kyse ei ole tasaisesta surinasta vaan lukemattomista erillisistä napsahduksista, jotka seuraavat toisiaan arvaamattomasti – samaan tapaan kuin sadepisarat peltikatolla tai halot takassa. Fyysikot ovat kiinnostuneita tästä ns. rätsähtelevästä äänestä (crackling noise), koska samantyyppisiä purskeisia ilmiöitä esiintyy aivan eri mittakaavoissa, maanjäristyksistä magneettisiin materiaaleihin. Riisimurojen poksunta on siis pienessä kulhossa tapahtuva arkiesimerkki ilmiöstä, jota tutkitaan myös vakavasti.

Ääneen vaikuttavat myös käytännön tekijät. Tuoreet, kuivat murot poksuvat voimakkaammin kuin vanhat, kosteutta imeneet, koska hauras rakenne on ehjimmillään. Kylmä maito saa aikaan napakamman äänen kuin huoneenlämpöinen, ja mitä enemmän muroja kulhossa on, sitä tiheämmin napsahduksia kuuluu. Nämä samat seikat Wilcoxin kulho vain tekee kuultavaksi vahvistamalla ääntä.

Miksi tällaisia ”turhia” keksintöjä tehdään?

Äänenvahvistuskulho asettuu pitkään perinteeseen esineitä, jotka on tehty tarkoituksella epäkäytännöllisiksi. Tällaista muotoilua kutsutaan toisinaan spekulatiiviseksi tai leikkisäksi designiksi: esine ei pyri ratkaisemaan todellista ongelmaa vaan herättämään ajatuksia, naurattamaan tai kyseenalaistamaan sen, mihin suunnittelua ylipäätään käytetään. Humoristinen keksintö voi paljastaa jotain totta ihmisten toiveista ja tottumuksista juuri siksi, että se vie tutun idean liiallisuuksiin asti.

Kellogg’sin kaltaiselle brändille tämä on myös markkinointia. Kun suunnittelija rakentaa laitteen, joka juhlistaa murojen tunnettua ääntä, kuluttajan ja tuotteen välille syntyy myönteinen, leikkisä mielleyhtymä ilman suoraa mainosviestiä. Samalla se muistuttaa, että insinöörityö ja huumori eivät sulje toisiaan pois – periaate, joka näkyy monissa muissakin näennäisen turhissa mutta oivaltavissa keksinnöissä.

Riks, Raks ja Poks – hahmojen tarina

Rice Krispies -murojen poksunta on muovannut myös niiden markkinointia jo yli yhdeksänkymmentä vuotta. Murojen tunnetut maskotit syntyivät juuri tästä äänestä. Englanniksi kolmikko tunnetaan nimillä Snap, Crackle ja Pop, ja nimet ovat onomatopoeettisia eli ääntä jäljitteleviä. Ne juontuvat 1930-luvun alun mainonnasta, jossa korostettiin murojen maidossa päästämää ääntä.

Hahmot on alun perin piirtänyt kuvittaja Vernon Grant, ja ensimmäinen niistä ilmestyi murojen pakkaukseen vuonna 1933. Aluksi hahmot kuvattiin vanhahkoina tontturitärkänsinä suurine korvineen ja nenineen; myöhemmin niistä muokattiin nuorekkaammat ja värikkäämmät haltijahahmot. Suomessa kolmikko tunnetaan käännösnimillä Riks, Raks ja Poks, jotka toistavat saman ääntä jäljittelevän idean suomen kielellä. Näihin nimiin myös alkuperäisen artikkelin otsikko viittasi.

Voiko äänenvahvistuskulhon ostaa?

Lyhyt vastaus on ei. Kulho on konsepti- ja näyttelyteos, jota ei ole tuotu kaupalliseen myyntiin. Kun keksintö nousi aikanaan verkossa esiin, osa kirjoittajista huomautti, ettei laitteen julkaisusta kuluttajille ollut tietoa – eikä sellaista ole myöhemminkään tullut. Kyseessä on siis ensisijaisesti taiteellinen ja markkinoinnillinen idea, ei tuote, jonka voisi lisätä ostoskoriin.

Jos oman aamiaisen haluaa saada äänekkäämmäksi, käytännön keinot ovat arkisempia: hiljainen huone, tuore murojen avaus ja korva lähellä kulhoa riittävät tuomaan poksunnan kuuluviin. Itse kulhoa ei tarvitse – eikä voi – hankkia mistään.

Kenelle keksintö sopii?

Äänenvahvistuskulho on parhaimmillaan ajatusten herättäjänä. Se sopii erityisesti niille, jotka ovat kiinnostuneita leikkisästä muotoilusta, mainonnan historiasta ja arjen esineiden uudelleen ajattelusta. Teos toimisi mainiosti esimerkiksi näyttelytilassa, jossa se herättäisi hymyn ja saisi pohtimaan, kuinka moni arkinen ääni jää huomaamatta. Se muistuttaa muitakin kekseliäitä pikkukeksintöjä, kuten palapeliherätyskelloa tai digitaalista aurinkokelloa, joissa tuttu käyttöesine saa yllättävän käänteen.

Lapsiperheissä keksintö voi toimia myös innoittajana: se näyttää konkreettisesti, että keksiminen saa olla hauskaa eikä jokaisen idean tarvitse olla hyödyllinen ollakseen arvokas. Juuri tätä ajatusta myös Wilcoxin lastenhanke edustaa.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Mikä äänen vahvistava murokulho oikein on?

Se on Dominic Wilcoxin suunnittelema konseptiesine: keltainen murokulho, johon on liitetty punainen torvikaiutin. Mikrofoni poimii riisimurojen poksunnan, ja laite toistaa sen vahvistettuna torven kautta.

Voiko murokulhon ostaa jostakin?

Ei voi. Kyseessä on taiteellinen ja markkinoinnillinen prototyyppi, jota ei ole tuotu kuluttajamyyntiin. Laitetta ei saa kaupoista eikä verkkokaupoista.

Miksi riisimurot poksuvat maidossa?

Murot ovat paisutettuja ja täynnä pieniä ilmataskuja, joiden seinämät ovat hauraat. Kun maito imeytyy ja paineistaa ilmaa, seinämät murtuvat, ja sadat pienet murtumat synnyttävät tutun rätinän.

Keitä ovat Riks, Raks ja Poks?

He ovat Rice Krispies -murojen maskotit, jotka englanniksi ovat Snap, Crackle ja Pop. Nimet jäljittelevät murojen ääntä, ja ensimmäinen hahmoista ilmestyi pakkaukseen vuonna 1933.

Kuka on Dominic Wilcox?

Hän on brittiläinen taiteilija, suunnittelija ja keksijä, joka tunnetaan hauskoista ja epäkäytännöllisistä esineistään. Hän teki murokulhon osana Kellogg’sille vuonna 2015 suunnittelemaansa aamiaiskeksintöjen sarjaa.