Saippuaraastin: mikä se on ja kannattaako palasaippuan raastaminen?

Nestesaippua pumppupullosta tuntuu nykyään itsestäänselvyydeltä, mutta yhä useampi kotitalous palaa kiinteän palasaippuan pariin ennen kaikkea ympäristösyistä. Saippuaraastin on kekseliäs välineidea, joka yhdistää näiden kahden parhaat puolet: siinä kiinteästä saippuapalasta raaputetaan kevyellä kädenliikkeellä juuri sopiva annos hienoa saippuahiutaletta suoraan käteen. Tässä artikkelissa käymme läpi, mikä saippuaraastin oikeastaan on, miten se toimii, mitä tutkittua tietoa palasaippuan ja nestesaippuan ympäristövaikutuksista on olemassa sekä kuinka voit valmistaa saippualastuja myös itse.

Mikä saippuaraastin on?

Saippuaraastin on yksinkertainen laite, joka muuttaa kiinteän palasaippuan annosteltaviksi hiutaleiksi. Ajatus on sama kuin nestesaippuan pumppupullossa: käyttäjä saa kerralla juuri sopivan määrän pesuainetta ilman, että märkää saippuapalaa tarvitsee pyöritellä kädessä. Alkuperäinen konsepti tunnettiin nimellä Soap Sharpener, ja se esiteltiin aikoinaan muun muassa designideoita kokoavalla sivustolla inewidea.com.

Saippuaraastin kuuluu niiden kekseliäiden arjen keksintöjen joukkoon, jotka ratkaisevat pienen mutta jokapäiväisen ongelman uudella tavalla – samaan tapaan kuin esimerkiksi suomalainen vipukirves lähestyi tutun työkalun käyttöä uudesta kulmasta. Varsinaisena massatuotteena saippuaraastin on jäänyt harvinaisuudeksi, mutta idea elää monessa muodossa: esimerkiksi hotelleille suunniteltu Flaky-annostelija raastaa kiinteästä saippuasta hiutaleet suoraan asiakkaan käsiin, ja Plastic Odyssey -hanke on kehittänyt kampimekanismilla toimivan version, joka ei vaadi sähköä eikä muovipakkausta. Saippuaraastimille on myönnetty myös useita patentteja, mikä kertoo, että ideaa on hiottu tosissaan.

Saippuat ovat muutenkin kekseliäisyyden kenttä: valikoimasta löytyy niin hajusteettomia perussaippuoita kuin puhtaita kuriositeetteja, kuten verikylpyä imitoiva blood bath -suihkusaippua. Saippuaraastin sijoittuu tähän kirjoon käytännöllisenä välineenä, jonka tavoite on pienentää hukkaa ja tehdä palasaippuan käytöstä siistimpää.

Miten saippuaraastin toimii?

Toimintaperiaate muistuttaa keittiön juustoraastinta, mutta pienemmässä ja kotelomaisessa muodossa. Palasaippua asetetaan laitteen sisään kammioon, jonka pohjassa tai reunassa on terävä raastinpinta. Kun saippuaa painetaan kevyesti raastinpintaa vasten tai kahvaa liikutetaan edestakaisin, saippuasta irtoaa ohuita hiutaleita, jotka putoavat joko suoraan kämmenelle tai erilliseen keruukammioon.

Patenttikuvausten mukaan tyypillinen mekanismi perustuu liikkuvaan raastinlevyyn, joka kulkee saippuapalan alapintaa pitkin kahvaa työntämällä ja vetämällä. Osa malleista on jousikuormitteisia, jolloin jousi painaa kutistuvaa palaa jatkuvasti terää vasten – näin viimeisetkin pienet palaset saadaan käyttöön eikä liukasta saippuantyngää jää hukkaan. Lopputulos on käytössä yhtä näppärä kuin nestesaippuan pumppaaminen: annos on hallittu, kädet eivät kosketa märkää yhteiskäyttöistä palaa ja saippuaa kuluu vain tarpeen mukaan.

Palasaippua vai nestesaippua – kumpi on ekologisempi?

Saippuaraastimen taustalla on vanha väittely siitä, kumpi on järkevämpää: kiinteä palasaippua vai pullotettu nestesaippua. Nestesaippua ei sinänsä ole uusi keksintö. Yhdysvaltalainen William Sheppard sai jo vuonna 1865 patentin nestemäiselle saippualle, mutta kotitalouksien arkeen se löi itsensä läpi vasta vuonna 1980, kun yrittäjä Robert Taylor toi markkinoille pumppupullossa myytävän Softsoap-tuotteen. Pumppupullo osoittautui loistavaksi liikeideaksi: sama saippua sai veteen liuotettuna uuden, kalliimman muodon.

Ympäristön kannalta tilanne ei kuitenkaan ole yksiselitteinen. Sveitsiläisessä ETH Zürichin elinkaaritutkimuksessa (Koehler & Wildbolz, 2009) palasaippuaa ja nestesaippuaa verrattiin pesukertaa kohti. Keskeiset havainnot olivat seuraavat:

• Saippuan kulutus: yhdellä pesukerralla palasaippuaa kului noin 0,35 grammaa, kun nestesaippuaa meni noin 2,3 grammaa – eli nestesaippuaa käytetään moninkertainen määrä.
• Valmistuksen energia: palasaippuan valmistaminen vaati vain noin viidenneksen siitä energiasta, jonka nestesaippua tarvitsee.
• Pakkaus: nestesaippua voi vaatia jopa noin 20 kertaa enemmän pakkausmateriaalia muovipulloineen.
• Hiilijalanjälki: kokonaisuutena nestesaippuan hiilijalanjälki oli tutkimuksen mukaan keskimäärin noin 25 prosenttia suurempi kuin palasaippuan.

Palasaippua ei silti voita jokaisella mittarilla. Sen käyttövaiheessa kuluu enemmän lämmintä vettä, koska palan vaahdottaminen vie oman aikansa: tutkimuksessa palasaippua käytti noin 0,91 litraa lämmintä vettä pesukertaa kohti, nestesaippua taas noin 0,64 litraa. Palasaippualla on myös suurempi maankäyttövaikutus, koska se perustuu viljeltyihin kasviöljyihin. Juuri tässä kohtaa saippuaraastin on kiinnostava kompromissi: se tuo palasaippuan pienemmän pakkaus- ja valmistusjalanjäljen, mutta hiutaleina saippua vaahtoutuu nopeasti eikä vaadi pitkää hierontaa – jolloin osa palasaippuan veden­kulutushaitasta pienenee.

Saippualastujen monet käyttötavat

Raastettu saippua eli saippualastu on monikäyttöistä, ja juuri siksi saippuaraastin ei ole pelkkä kylpyhuoneen kuriositeetti. Hiutaleet liukenevat veteen nopeammin kuin kiinteä pala, joten niitä on helppo annostella moneen tarkoitukseen.

Käsien ja vartalon pesu

Ilmeisin käyttö on peseytyminen. Raastin annostelee kämmenelle pienen kasan hiutaleita, jotka vaahdottuvat veden kanssa välittömästi. Annos pysyy pienenä, mikä vähentää hukkaa verrattuna siihen, että liukas pala putoaisi lattialle tai liukenisi turhaan suihkun alla.

Hienopyykki ja villavaatteet

Saippualastut ovat perinteinen hienopyykin pesuaine. Mietoa, hajusteetonta saippuahiutaletta on käytetty vuosikymmeniä villan, silkin ja vauvanvaatteiden käsinpesuun, koska se huuhtoutuu hyvin eikä sisällä samoja lisäaineita kuin monet koneelliset pesujauheet. Pieni määrä lastuja liuotetaan haaleaan veteen, jossa herkät tekstiilit pestään varovasti.

Itse tehty pyykinpesuaine

Raastetusta saippuasta voi valmistaa kotitekoista pyykinpesuainetta sekoittamalla sitä pesusoodaan ja veteen. Suosittu peruskaava käyttää mietoa saippuaa, ei voimakasta mäntysuopaa tai pyykkisaippuaa, jotta seoksesta ei tule liian karkeaa. Kotitekoinen pesuaine kannattaa ottaa käyttöön vain, jos se pesee vähintään yhtä hyvin kuin korvattava kaupan tuote – muuten säästö jää näennäiseksi.

Kodin puhdistus

Saippualastuista saa myös yleispuhdistusliuosta pintojen pyyhkimiseen. Tämä sopii hyvin niille, jotka pitävät arkisista puhdistusniksieistä – samaan tapaan kuin vaikka wc-pöntön puhdistaminen kokiksella on monelle tuttu kotikonsti. Mieto saippualiuos riittää useimpiin arjen pyyhintöihin eikä vaadi erillisiä tehopesuaineita.

Näin teet saippualastuja itse

Erillistä saippuaraastinta ei välttämättä tarvitse ostaa, sillä hiutaleita syntyy helposti tavallisilla keittiövälineilläkin. Näin pääset alkuun:

1. Valitse kuiva saippuapala. Vanha, hieman kuivunut pala raastuu paljon helpommin kuin tuore ja pehmeä. Jätä uusi saippua muutamaksi viikoksi kuivumaan ennen raastamista.
2. Käytä karkeaa raastinta. Tavallinen juustoraastin tai vihannesraastin toimii hyvin. Käytä mieluiten omaa, vain saippualle varattua raastinta hygienia- ja makusyistä.
3. Raasta pieni erä kerrallaan. Tee vain sen verran lastuja kuin lähiaikoina tarvitset, jotta ne eivät paakkuunnu säilytyksessä.
4. Säilytä kuivassa. Laita lastut ilmavaan, kuivaan purkkiin. Kosteus saa hiutaleet tarttumaan toisiinsa.
5. Annostele tarpeen mukaan. Aloita pienellä määrällä – hiutaleita tarvitaan yllättävän vähän, sillä ne vaahtoutuvat tehokkaasti.

Saippuaraastimen valinta ja mallit

Jos haluat varsinaisen laitteen etkä pelkkää keittiöraastinta, vaihtoehtoja on muutamaa perustyyppiä:

• Käsikäyttöinen raastin: yksinkertainen kotelo, jossa palaa liikutetaan kahvalla raastinpintaa vasten. Edullinen ja huoltovapaa.
• Kampimalli: kampea pyörittämällä saippuasta irtoaa tasainen määrä hiutaleita. Tällaisia käytetään muun muassa muovipulloja välttävissä annostelijoissa.
• Seinäannostelija: hotelli- ja julkitilakäyttöön suunniteltu malli, joka raastaa saippuan suoraan käteen ja jonka palan vaihto käy nopeasti.
• Jousikuormitteinen malli: jousi painaa palaa jatkuvasti terää vasten, jolloin pienetkin tyngät saadaan hyödynnettyä.

Hyvin suunniteltu arkiesine ratkaisee pienen ongelman tyylikkäästi – oli kyse sitten saippuaraastimesta tai vaikkapa myrskynkestävästä Senz-sateenvarjosta. Valinnassa kannattaa kiinnittää huomiota terän laatuun, puhdistettavuuteen ja siihen, miten hyvin laite pitää saippuan kuivana käyttökertojen välillä.

Yleisimmät virheet ja hygieniakysymykset

Palasaippuan ja saippuaraastimen käytössä toistuu muutama tyypillinen virhe:

• Märkä säilytys. Jos saippua tai hiutaleet jäävät lilluvaan veteen, ne pehmenevät ja liukenevat hukkaan. Anna palan ja raastimen kuivua käyttöjen välillä.
• Liian suuri annos. Hiutaleita tarvitaan vähän. Ylimäärä vain kuluttaa saippuaa ja vaatii enemmän huuhteluvettä.
• Raastimen pesun unohtaminen. Terään ja koteloon jäävä saippuamassa kannattaa puhdistaa ja kuivata säännöllisesti, jotta laite pysyy toimivana.

Hygieniasta ei kannata huolehtia liikaa. Vaikka palasaippuan pinnalle kertyy bakteereja, tutkimuksissa niiden ei ole osoitettu siirtyvän käsiin terveysriskiä aiheuttavalla tavalla: jo vuosien 1965 ja 1988 kokeissa tahallaan saastutetusta saippuasta ei siirtynyt bakteereja seuraavan käyttäjän käsiin. Saippuaraastin vähentää kosketusta entisestään, koska palaan ei kosketa suoraan vaan hiutaleet putoavat käteen. Henkilökohtaisissa tavaroissa yleinen varovaisuus on silti paikallaan esimerkiksi ihoinfektioita sairastavan kotitaloudessa.

Kenelle saippuaraastin sopii?

Saippuaraastin on parhaimmillaan niille, jotka haluavat siirtyä muovipullottomaan palasaippuaan mutta kaipaavat nestesaippuan helppoa annostelua. Se sopii ympäristötietoiselle kotitaloudelle, joka haluaa vähentää muovijätettä ja saippuahukkaa, sekä kaikille, jotka pitävät siististä, hallitusta annostelusta. Hienopyykkiä paljon pesevä hyötyy samoista lastuista myös pyykinpesussa.

Kaikille laite ei ole välttämätön: jos tavallinen palasaippua saippuatelineessä toimii mutkitta, raastin on ennemminkin mukavuustekijä. Alkuperäisen artikkelin kysymykseen – turhuutta vai neroutta – rehellinen vastaus on, että saippuaraastin on kekseliäs ja ekologisesti perusteltu idea, mutta sen hyöty riippuu täysin käyttäjän tottumuksista.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Mikä saippuaraastin on?

Saippuaraastin on laite, joka raaputtaa kiinteästä palasaippuasta ohuita hiutaleita. Niitä käytetään peseytymiseen samaan tapaan kuin nestesaippuaa, mutta ilman muovipulloa. Laite muistuttaa toiminnaltaan pienikokoista juustoraastinta.

Onko palasaippua hygieenisempi kuin nestesaippua?

Palasaippuan pintaan kertyy enemmän bakteereja kuin suljettuun nestesaippuapulloon, mutta tutkimuksissa näiden bakteerien ei ole osoitettu siirtyvän käsiin terveysriskinä tavallisessa kotikäytössä. Saippuaraastin vähentää kosketusta palaan, mikä lisää käytön siisteyttä.

Kuluuko palasaippua vähemmän kuin nestesaippua?

Kyllä. ETH Zürichin tutkimuksessa yhdellä pesukerralla palasaippuaa kului noin 0,35 grammaa ja nestesaippuaa noin 2,3 grammaa. Palasaippuaa siis tarvitaan selvästi vähemmän, ja sen valmistus ja pakkaus kuormittavat ympäristöä pienemmin.

Voiko saippualastuja käyttää pyykinpesussa?

Voi. Mieto, hajusteeton saippuahiutale on perinteinen hienopyykin pesuaine villalle, silkille ja vauvanvaatteille. Lastuista voi myös sekoittaa pesusoodan kanssa kotitekoista pyykinpesuainetta.

Voiko saippualastuja tehdä itse ilman erillistä laitetta?

Kyllä. Tavallinen keittiön juustoraastin tai vihannesraastin tekee hiutaleita helposti, erityisesti hieman kuivuneesta saippuapalasta. Säilytä valmiit lastut kuivassa, ilmavassa purkissa.