Brittiläinen keksijä Frank Whittle (1907-1996) totesi vuonna 1929, että aikakaudelle tyypilliset lentokoneet eivät pärjänneet hyvin yli 6000 metrin korkeuksissa. Ohuemman ilman vuoksi mäntämoottorit eivät saaneet tarpeeksi ilmaa toimiakseen tehokkaasti eikä potkurin lavoille ollut tarjolla tarpeeksi vastusta, jotta ne olisivat jaksaneet nostaa konetta korkeammalle. Frank J. Whittle, jota pidetään yleisesti suihkumoottorin isänä ja lyötiin ritariksi saavutustensa vuoksi 1948, patentoi suihkumoottorin idean Englannissa vuonna 1930.
R.A.F. (Royal Air Force), jonka palveluksessa Whittle tuolloin työskenteli ei pitänyt ideaa suihkumoottorista toteuttamiskelpoisena tai sotilaallisesti merkittävänä, eikä tästä johtuen julistanut patenttiasiakirjoja salaisiksi, joten oikeudet ja suunnitelmat suihkumoottoriin jäivät Whittlen omaisuudeksi. Suihkumoottorin patentti raukesi 1935, koska Whittlellä ei ollut varaa käyttää viittä puntaa patentin uusimiseen.
Kuten varmaan arvaattekin, ei tämä ollut suihkumoottorikehityksen loppu, vaan uusi alku. Melko pian patentin raukeamisen jälkeen Whittleen otti yhteyttä kaksi entistä ilmavoimien miestä nimeltään Rolf Dudley-Williams sekä J. Tinling. Nämä kaksi miestä ilmoittivat olevansa vakuuttuneita Whittleyn ideoista ja 2000 punnan lainan turvin he perustivat yhdessä Power Jets Ltd:n vuonna 1936.
1930-luvun alkupuolella 23-vuotias saksalainen fyysikko Hans von Ohain kehitteli samantapaista ideaa. Suuret saksalaiset moottorivalmistajat eivät olleet kiinnostuneet uuden tyyppisestä moottorista, joten hän kääntyi lentokonetehtailija Ernst Heinkelin puoleen. Heinkel näki moottorin potenttiaalin ja vuonna 1937 ensimmäinen HeS 1 koemoottori näki päivänvalon. Moottorista vakuuttuneena Heinkel antoi Ohainille tehtäväksi luoda suihkumoottori, joka olisi mahdollista asentaa lentokoneeseen.
Vuonna 1938 HeS 3 moottorin rakentaminen käynnistyi samaan aikaan He-178:n kanssa, johon moottori oli tarkoitus asentaa. 27. elokuuta 1939 lensi kone ensikerran ja suihkumoottorien aikakausi oli alkanut.
He-178 ei kuitenkaan vakuuttanut Kolmannen valtakunnan johtoa mm. siksi että sen suoritusarvot olivat alhaisempia kuin sen hetkisillä mäntämoottorikoneilla. Lisäksi Heinkelin tehtaat oli valtiojohtoisessa järjestelmässä määrätty tekemään yksinomaan pommikoneita. Yksi ainoa kone näki koskaan päivänvalon ja se tuhoutui liittoutuneiden pommituksissa Berliiniin 1943 koneen ollessa esillä Deutsches Technikmuseumissa.
Samoihin aikoihin Britanniassa Frank Whittle tuskasteli rahoituksen kanssa, sillä 1939 puhjennut maailmansota aiheutti sen, että kaikki resurssit haluttiin suunnata jo olemassa olevien konetyyppien tuotantoon. Whittle oli kokeillut ensimmäistä prototyyppiään jo 12. huhtikuuta 1937, mutta moottori oli toiminut vain vähän aikaa.
Whittle käytti lähes kaikki rahansa korjatakseen virheet ja vihdoin kesäkuussa 1939 ilmailuministeriö teki hänen kanssaan sopimuksen kevyen suihkumoottorin rakentamisesta. Samana kesänä Rolls-Royce liittyi Whittlen rinnalle kehittelemään moottoria ja Glosterin valmistama koekone E28/39 valmistui maaliskuussa 1941. Heti kun Whittleyn ja Rolls-Roycen yhdessä rakentama W.1 -moottori oli asennettu koneeseen, suoritettiin koneen ja moottorin ensilento 15.5.1941.
Saksan sodanjohto oli antanut syksyllä 1940 määräyksen, että kaikki tutkimus- ja kehittämishankkeet, jotka eivät olisi käytössä rintamalla vuoden sisällä, tulee laukkauttaa. Tämä pysäytti Saksalaisten suihkukonesuunnitelmat lähes täysin, mutta ilmataisteluvälinepäällikkö Ernst Udetin johdolla jo alkanutta Messerscmitt Me 262:n kehittelyä jatkettiin huolimatta sotajohdon kielteisestä kannasta.
Tämä kielto kuitenkin hidasti kehitystyötä arvioiden mukaan n. 1,5 vuotta ja uudestaan kone pulpahti sotajohdon tietoon vuoden 1942 alussa. Tuolloin Proferrori Willy Messerchmitt päätti, että koneesta tehtäisiin hävittäjä ja jo vuonna 1943 oltiin niin pitkällä, että sarjatuotannon aloittamista suunniteltiin. Konetta viivästytti kuitenkin vielä Hitlerin halu muuttaa kone ”salamapommittajaksi” alkuperäisen hävittäjäkäytön sijaan ja Junkersin Jumo 004a-moottoreiden tuotantovaikeudet raaka-ainepulan vuoksi.
Vuonna 1944 kone vihdoin pääsi lukuisten viivästysten jälkeen palveluskäyttöön, mutta tuolloin Saksan ilmatilan ilmaherruuden omistivat jo liittoutuneet. Vähäisistä määrästä huolimatta kone kuitenkin saavutti mainetta pelottavana vastustajana ja se päihitti mm. nopeudessa liittoutuneiden nopeimmat koneet 150 km/tunnissa nopeammalla huippunopeudella. Kone oli ainoa toisessa maailmansodassa taistelukäytössä ollut suihkuhävittäjä. Heinkel He 162 astui myös palvelukseen sodan loppupuolella, mutta mitään todisteita ei ole siitä, että se olisi koskaan ollut osallisena ilmataistelussa. Gloster E28/39:n seuraaja Gloster Meteor, joka esiintyy alla olevassa kuvassa, astui palvelukseen kesällä 1944, mutta se ei kertaakaan osallistunut ilmataisteluihin.
Sodan päätyttessä 1945 olivat viisaat päät Englannissa jo kääntyneet uuteen suuntaan. Pohdittiin, kuinka suihkumoottoreita voitaisiin hyödyntää siviili-ilmailun saralla. Brabazon komitea, joka oli perustettu 1943 pohtimaan brittiläisen imperiumin tulevaisuuden tarpeita siviili-ilmailussa sodan jälkeen, tuli siihen tulokseen, että on elintärkeää luoda konetyyppi, jolla pysyttäisiin kuljettamaan ihmisiä, postia ja rahtia ympäri maailmaa mm. Atlantin yli ja Aasiaan entisiin siirtomaihin.
Komitean tuloksena oli ensimmäinen kaupallinen, suihkumoottorikäyttöinen matkustajakone de Havilland Comet, joka lensi ensikertaa 1949 ja esiteltiin 1952. Kone sai hyvän vastaanoton sodanjälkeisessä maailmassa, mutta kuten myöhemmin selvisi oli koneessa kriittinen suunnitteluvika, joka aiheutti korkealla lennettäessä rungon väsymistä koneen matkustamon neliön muotoisissa ikkunoissa siipien kohdalla. Tämä aiheutti useita onnettomuuksia, joissa kone yksinkertaisesti hajosi silmänräpäyksessä kappaleiksi kesken lennon. Tämän vuoksi konetyypin ensimmäinen sarja asetettiin lentokieltoon. Huterasta alusta huolimatta koneen seuraavat mallit palvelivat menestyksekkäästi maailman lentoyhtiöitä kymmeniä vuosia.
Kiitos Whittlen ja von Ohainin kaltaisten visionäärien, on maailmamme nykyään pienempi kuin koskaan nopea matkustamisen ansiosta.
Lähteet: solarnavigator.net, meteorflight.com, www.raf.mod.uk