Äkkiseltään voisi ajatella, että harrastuksen aloitus on vaivatonta. Moottoripyöräilyssä ainakin minun kohdallani todellisuus osoittautui melko haastavaksi.

Dax

Kaikki alkoi siitä, kun veljeni osti mopon. Se on sellainen kiinalainen kopio 70-luvun Hondan menopelistä nimeltä Dax (wikipedia). Aikaisemmin en ollut millään polkupyörää suuremmalla ajanut, mutta mopon kokeilu ei ollut mitenkään suuri kynnys. Ensimmäinen test drive tapahtui pienellä parkkiksella. Pyörä kulki kuin itsestään ja mopolla ajaminen kävi 20 ajometrin jälkeen kuin luonnostaan. Vähän kuitenkin pelotti ja mopo tuntui isolta ja raskaalta. Verrattuna polkupyöräkokemuksiin, tietenkin. Hetken päästä kurvailinkin jo taajama-alueella.

Mopon käsittely oli helppoa ja kuten fillarissa, jos mopo alkoi kaatumaan tai tuli yllättävä tilanne, oli helppoa jarruttaa ja laittaa jalka maahan. Toisen ajokokeilun jälkeen mopokuume oli jo täydessä voimassa. Tai itse asiassa se oli mopokuume vain sekunnin verran, sitten tiesin että tarvitsen isomman menopelin. Menin nettimotoon ja katsoin vähän millaisia oli tarjolla. Se oli vartin homma. 600-kuutioinen Honda Shadow sopi budjettiin ja näytti hyvältä. Myös keskustelupalstoilla pyörää kehuttiin hyväksi aloittelijalle.

KUVA SHADOW 600

Pienenä haasteena näin sen, että ajokortissani oli B. Kun olisi pitänyt olla AB. Mutta ei se mitään, ajattelin. Olen ajanut toistakymmentä vuotta autoa, joten siitä vaan autokouluun ja A-kirjain korttiin. Oli jo elokuun loppu, joten kursseja ei ollut paljon. Soittelukierroksen jälkeen löytyi kuitenkin vielä kurssi Helsingistä. Kortin hinnaksi kaiken kaikkiaan tulisi hieman alle 1000 euroa.

Ensin suoritin teoriatunnit ja sitten oli tiedossa teoriakoe sekä ajotunteja. Ensimmäisellä tunnilla ajoin 125-kuutioisella endurolla pienellä kentällä ympyrää. Se oli hauskaa. Seuraava ajotunti oli jo haastavampi kun käyttöön otettiin 600-kuutioinen Kawasaki, joka painoi lähemmäs 200 kiloa. Sillä oli aika vaikea ajaa hitaasti ympyrää. Mutta kyllä se lopulta onnistui. Olin hieman vähemmän innostunut kuin ensimmäisen tunnin jälkeen. Kolmannella ajokerralla laitettiin keiloja radalla käsittelykokeen malliin ja siinä olikin jo todella paljon haastetta.

KUVA KÄSITTELYKOE

Lähde: www.autokoulukontkanen.fi (pdf-tiedosto)

Lisäksi harjoittelimme jarrutuksia ja hidasajoa. Yhtäkkiä ajaminen olikin todella vaikeaa ja tuntui että ei tämä olekaan ihan läpihuutojuttu. Ennen seuraavaa ajotuntia otin mopon veljeltäni lainaan ja harjoittelin hidasajoa kolme päivää. Seuraavalla ajokerralla sitten meni keilarata ajotunnilla läpi ja päästiin liikenteeseen. Suurin haaste hidasajossa oli se, että polkupyörällä on tottunut ajamaan niin, että jos alkaa pyörä kaatumaan, laittaa jalan maahan. Prätkällä täytyi voittaa pelko ja kun pyörä alkoi menemään nurin, täytyi nostaa kytkintä ja vääntää lisää kaasua. Reidet täytyy pitää koko ajan kiinni pyörän kyljessä vaikka pelko iski, että nyt se kaatuu.

Mutta liikenteessä ajo täytyy olla helppoa! Oli seuraava ajatus. Pyörän hallintalaitteiden käyttö tuli melko luonnostaan runsaan mopolla harjoittelun ansiosta. Hieman vielä pelkäsi raskasta pyörää ja pysähtyminen oli välillä horjuvaa. Kaikkein suurin ongelma oli kuitenkin umpikypärän tarjoama varsin rajattu näkyvyys. Päätä täytyi todella käännellä. Toisena ongelmana oli tietenkin ajotottumukset. Autolla ajaessa oli kehittynyt tiettyjä ajorutiineja, jotka eivät automaattisesti siirtyneetkään moottoripyöräilyyn. Täytyi tavallaan opetella ajamaan uudelleen, kun alla oli aivan eri laite kuin mihin oli tottunut.

Pikkuhiljaa ajaminen alkoi sujua. Täytyy sanoa, että se vaati paljon nöyryyttä aluksi kun ajaminen on vaikeaa. Lisävaikeuksia minulle toi huono suuntavaistoni ja se kun täytyi tottua siihen että opettaja ohjaa radiopuhelimella minne seuraavaksi käännytään. Normaalisti olen tottunut siihen, että tiedän jo hyvissä ajoin etukäteen, milloin on seuraava käännös ja minkälainen tie ja nopeusrajoitus on edessä.

Inssi oli hieman alle kuukauden päästä ensimmäisestä ajotunnista. Ennen sitä olin harjoitellut tosi paljon mopolla käsittelykokeen tehtäviä. Etenkin pujottelurata tuotti paljon stressiä ja oli mielessä monena iltana kun meni nukkumaan. Kokeessa oli aika paljon stressiä ja ensimmäisellä yrityksellä pujottelurata meni melkein läpi. Viimeisessä mutkassa jalka osui maahan. Onneksi oli vielä toinen yritys. Siinä vaiheessa sisäinen puhe oli jotakuinkin näin: ”Jyrki, älä jännitä, kyllä se hyvin menee, vaikka kädet tärisee”. Ja kyllä se meni kuin menikin. Se oli ihmeellistä. Muuta käsittelykokeen osiot eivät oikeastaan tuottaneet vaikeuksia. Ajokoe liikenteessä ei sitten mennytkään läpi, joten varasimme uuden yrityksen kahden viikon päähän. Sitä ennen täytyi ajaa vielä ylimääräisiä ajotunteja. Olin ottanut jo aiemmin lisätunteja ja kurssin kustannukset olivat nousseet n. 500 eurolla.

Kortin hankkiminen ei ollutkaan enää läpihuutojuttu. Ja kaksi seuraavaa viikkoa oli silkkaa stressiä. Lisäksi mieltä painoi se, että jos ajokoe ei seuraavalla kerralla mene läpi, ehtii ehkä yrittää vielä kerran tänä vuonna. Sen jälkeen vasta keväällä. Ja koska ajokokeen onnistuminen on voimassa vain 6kk, silloin täytyisi ottaa myös pujottelurata uudelleen, josta olin vannottanut itselleni että ”EI ENÄÄ IKINÄ”.

Jotenkin kuin lahjana seuraavan ajokokeen ajopäivä oli täydellinen. Aurinko ei paistanut silmiin ja katsastusinsinööri oli tosi mukava nuori tyyppi, joka ohjasi ajoa minulle sopivalla tavalla. Kokeessa tosin luulin jo viiden minuutin ajon jälkeen että olin mokannut koko kokeen. Ja ajoin vähän sillä asenteella lopun että ”perkele”. Mutta läpi se meni kahdella virheellä. Aluksi oli vaikea uskoa. Sitten tuli helpotus ja sitten hirveä post-traumaattinen stressi. Tuntui että ei se mennytkään läpi. Ajokoe oli perjantaina ja viikonlopun jälkeen olin saanut nukuttua kunnolla pitkästä aikaa ja takana oli jo 180 km hienolla pyörälläni, joka lopulta osoittautuikin olemaan Honda Shadow VT750C4. Hieno laite ja hyvä ajaa.

KUVA VT750

Kortin saamisen jälkeen ja itsenäisen ajamisen alettua olen viimein huomannut, että ensimmäinen ajatukseni ei ollutkaan niin kaukaa haettu. Autolla ajaessa opitut käytännön tavat selvitä liikenteessä, huomioida muut ajajat sekä toimia nopeissa tilanteissa määrätietoisesti sekä viisaasti olivat taas käytössä ja ajosta tuli nopeasti turvallista. Nyt tuntuu, että pyörä pysyy perustilanteissa hyvin hallinnassa. Toisaalta koko ajan oppii pyörän käyttäytymisestä ja ajaminen on todella hauskaa. Ehkä suurin käytännön ero autolla ajamiseen on se, että prätkällä ei ole mitään järkeä ajaa pisteestä A pisteeseen B. Sillä ajaa ajamisen ilosta. Jos huomaa että on kiire, tuntuu että ennemmin menisi autolla.

Seuraavassa osassa perehdyn pyörän hankintaan sekä lisä-ajokokemuksiin. Pyöräillessä ainakin näyttää olevan tällainen hauska morjenstus-kulttuuri. Hieman samanlainen kuin veneillessä.

Minkälaisia kokemuksia teillä on moottoripyöräilyn aloittamisesta? Kertokaapa.

n

n

{democracy:217}
Edellinen artikkeliiREV on bileiden kuumin törmäilyvene
Seuraava artikkeliSponsoroitu artikkeli: Pajatson MM-kilpailut starttaavat jälleen!

19 KOMMENTIT

  1. Mulla on ollut ajokortti jo vuodesta 1986 alkaen enkä vieläkään osaa ajaa liikennesääntöjen mukaan.

  2. Itsellä oli sama tuossa kesällä. Päästyäni koulusta päätin ajaa valmistujais lahjaksi kortin ja hankkia pyörän pienillä sopnsoroinnilla. Itse ajoin pikku A kortin joten käsittely ja ajokoe suorritettiin 125 cc piikillä. Hienoa tekstiä ja varmasti apua jos jotakin sattuu mietityttämään alottaako. MP harrastus on elämäni parhaita päätöksiä. Mahtavaa vain ajella hyvällä säällä ja mutkaisella tiellä. Sekä MP piirit ovat erittäin suvaitsevaisia ja porukka on monimuotoista. Seuraaville sudenajoille vaan mukaan, huippu meininki :D.

  3. Jep, minäkin ajoin kortin ja hommasin ”ison” pyörän kesällä. Hauskaa hommaa on.

  4. Sisältönsä puolesta mielenkiintoinen artikkeli mutta
    teksti oli vähän ärsyttävää luettavaa.
    Enemmän pilkkuja ja vähemmän pisteitä. :/
    Nyt tuolla on kokonaisia kappaleita joissa ei ole pilkkuja ollenkaan, ja pisteitä on neljän-viiden sanan välein.

  5. Itse hommasin tänä kesänä tuon ensimmäisen moottoripyörän, eli Shadow 600:n. Kiva peli ensipyöräksi. Tehoa on, mutta ei sillee, että ittensä tapa kun vähän vahingossa oikeaa kahvaa kääntää. Olisi kiva kokeilla tuota 750:stä ihan senkin puolesta, että 600:n ja 750:n välillä on mielestäni yllättävän vähän eroa noin tehon puolesta. Tosin huipputeho tulee isommassa matalemmilla kierroksilla, joten meno voi olla mukavempaa pitkällä matkalla.
    Olen omaani ollut kohtuu tyytyväinen. Vähän kaipaa vain oman käden kosketusta 😉

  6. Miekii menin ja ajoin pyöräkortin elokuussa. Se koko homma tuli tehtyä hetken mielijohteesta, mutta onpahan nyt edes pikku A taskussa. ”Halvallahan” mie selvisin, kun olin samassa lafkassa ajanut BC-kortin kuukautta aiemmin.

    Mutta ne käsittelyharjoitukset on ikäviä, etenkin kun piti ajaa Hondan CBR piikillä, joka on ihan liian pieni lähemmäs metri yhdeksänkymmentä pitkälle. Piikkihän sitten kaatui muutaman kerran sen takia, kun polvet otti stognaan kiinni käännöksissä. Onneksi ei tarvinnut maksaa hajonneita peileja ym.

    Mutta nyt pitäisi se pyörä löytää, mikä on melko hankalaa 25kW pyörien vähyyden takia. Katellaan sitten ensi kesänä.

  7. Hyvä teksti, tuli mieleen ihan omat kokemukset. Itse ajoin A-kortin myöskin tässä hiljattain. B-kortti ollut kohta 10v. Lähes samalla tavalla meni, erona oli se että harjoittelu aloitettiin heti 600cc fillarilla, kun sanoin että skidinä on tullut mopolla ajettua, niin sanoi että kyllä sä tän varmaan hallitset 🙂 Ja kohtuu hyvinhän ne tunnit menikin. Itse inssi meni käsittelykokeen osalta virheettömästi ja liikenteessä ajokin muuten, mutta ei tullut päästettyä mummoja suojatien yli (kolme kertaa), niin sen oli pakko feilaa :(. Kaksi viikkoa sitten ajettiin liikenne ajo uudestaan ja läpi meni :). Fillaria en vielä ole hommannut, mutta tässä on talvi aikaa hommata.

  8. Mielenkiintoinen artikkeli! Tämmöisiä lisää. Itselläni on mopokortti ja moottoripyöräily kyllä kiinnostaisi hieman.

  9. A1:n minäkin tuossa kesällä aloitin pakertamaan ja nyt syyskuun puolessa välissä sain kortin taskuuni. Ei se helppoa kyllä ollut, kun ei mitään kokemusta polkupyörää isommasta pelistä ollut entuudestaan.
    YZF-R125:llä ajelen. Jaksaa nostaa kyllä tuo ”morjenstus-kulttuuri” joka kerralla hymyn naamalle. Innokkaimin tuntuvat custom-kuskit moikkaavan, kyykky- ja endurokuskeille saa useammin tehdä itse aloitteen. Todella piristävä tapa, kannattaa ehdottomasti vaalia tätä käytäntöä :P.

  10. Ajoin A-kortin reilu vuosi sitten, 6 vuoden autoilun jälkeen. Ajattelin ottaa inssin varman päälle, joten suoritin ajokokeen piikillä, jolloin ikäni puolesta sain automaattisesti 25kW kortin. Keskikokoisen mopedin ehdottomasti paras puoli on sen hinta. Vakuutukset ovat reilusti 600cc pyöriä pienemmät. Nopeuttakin 250cc kyykyssä piisaa varsin mainiosti lailliseen ajoon. Omaksi pyöräkseni valikoitui ZX-250R vuosimallia 2008.

  11. Ite en tiedä miten nykyään menee nuo korttiluokat kun olen itse saanut a-kortin suoraan kevarin yhteydessä aikoinaan, pitää varmaan sitäkin tutkia joskus.

    Mielestäni parasta moottoripyöräilyssä on juuri tuo morjestelu ja avoin keskustelu tuntemattomien ihmisten kanssa kokemuksista, itse aloitin aikoinaan 125cc kyykypyörästä ja 10 vuoden tauon jälkeen hyppäsin 1400cc suzuki intruder customin puikkoihin, se oli ensimmäinen kerta kun suuremmalla pyörällä ajoin ja aluksi tietysti pelkäsin tehoja ja raskasta pyörää mutta hyvin se kuitenkin sujui, nyt pitäisi talvella laittaa pyörä kuntoon että pääsee mopokerhoon liittymään kesällä.

    Muistakaa täyttää mopojen tankit talveksi ettei pääse bensa pilaantumaan 🙂

  12. Mulla on vähän samanlaiset kokemukset, kuin ”Uusitalolla” toissa keväänä ostin 600CBR:n noin 10 vuoden tauon jälkeen piikillä, mopoilla sekä crossipyörillä oli tullut ajettua, mutta pitkä vähän tuntui aika nopeasti pääsi sellaiseen perusrytmiin tarviis, vaan paljon lisää kilometrejä. Kiva homma oli lähteä reiluksi viikoksi, sillon Eurooppaan ajelemaan tuosta CBR:stä oli kokemusta reilu 1000km ihan hyvin meni se reissu.

    Tänä kesänä jäi ajot aika vähiin ehkä 2tkm tuli ajeltua ei oikein ollu aikaa eikä mahdollisuutta käydä ajelemassa. Kohta pitäis löytää, jostain enemmän matkapyörä tyyppinen sportti, jos yrittäs ens kesänä päästä taas Eurooppaan.

  13. Kiva lukea tällaistakin välillä Hilavitkuttimesta.. Itse omistin kevytmoottoripyörän 16-17 vuotiaana, joka vaihtui kustannussyistä autoon 18 vuotiaana. Viikon päästä kevarin myynnistä tulikin ihan älytön mp-kuume, joka on nyt jatkunut yli vuoden. Heti armeijan jälkeen onkin tarkoitus vaihtaa auto pyörään. Varusteet on jo valmiina.

    Näillä näkymin pyörä tulee olemaan 600cc Honda CBR. Haluan ”kyykkypyörän”, vaikken sitä pyörää tehojen takia osta, vaan se ajofiilis mikä siitä tulee. Se, että saa hallita koko kropalla sitä pyörää minkä päällä istuu, eikä tyydy kääntelemään rattia painavan metallilaatikon sisällä…

    Onnea uudelle motoristille!

  14. Hieno lajihan tämä moottoripyöräily on ja olen iloinen, että olen ns. kasvanut sen ohella, aina ollut kiinnostunut prätkistä eikä se hinku ole kadonnut mihinkään yli 20vuoteen. Pyöriä on vuosien alla ollut monia ja eri kategoriasta myös, kyykkyä, crossia, yksi itse rakennettu bobber henkinen hd yms.

    Tällä hetkellä katumenoista vastaa rytkönen ja mettä päristelyt hoidetaan ktm merkkisellä kilpapyörällä. Parasta siinä, että on kaksi täysin eroavaa pyörää on se kun molemmilla saa aivan erillaisen ajokokemuksen, kadulla pyörän keula kevenee ehkä liiankin helposti vieläkin kun välillä niin lapsettaa, mutta metsässä sitten mitataan ne oikeat ajotaidot kun kovalla vauhdilla kierretään puita ja kiviä.

    Mutta tuohon 25kw pakkorajoitukseen sen verran kun joku henkilö kirjoitti ostaneensa ninjan 250 kyykyn niin mielestäni se on rahan hukkaa, moottoripyöräilykun on sellainen laji, että silloinkun siihen hurahtaa niin aina tekee mieli isompaa jalkojenväliin ja silloin kyseinen ninja jää vähän puille paljaille. Tähän on onneksi se ratkaisu, että nykyään voi ostaa 25kw:ksi rajoitettuja 600cc moottoripyöriä joissa on vakuutukset kilowattien mukaan eivätkä ne ole samaa luokkaa kuin täysitehoisessa 600cc. Sittenkun ajokokemusta on karttunut ja haluaa lisää tehoa alle niin ei muutakuin kuristukset pois ja alla on sitten ihan eri luontoinen pyörä.

    Muistetaan sitten kaikki aloittelevat motoristit sellainen juttu, että vaikka sitä itse luulee, että ”nyt mä oon jo niin s******* kova kuski niin painetaampa vähän menemään…” niin ikävä kyllä yleensä se pyörä saattaa viedä miestä eikä toistepäin. Maltti on valttia.

    -Muistetaan aina välillä harjoitella tyhjällä parkkipaikalla jarrutuksia, väistöjä ja muita ohjaustekniikoita, varsinkin talven jälkeen, koska yleensä silloin taidot ovat mahdollisesti ruostuneet sen verran että pitänee palautella asioita mieleen.

    ja oikeastaan se ainut ja tärkein vinkki on se, että AUTOihin ei koskaan pidä luottaa sokeasti moottoripyörällä ajaessa vaikka he vilkuttaisivatkin kääntymistä taikka heillä olisi kolmio, koska autoilija ei aina huomaa pientä moottoripyörää ja auto vie aina voiton nokkapokassa.

    että tällästä tekstiä sitten yön pikkutunneilta

    -J

  15. Jusa, 250cc on muuten muualla maailmassa suosituin kokoluokka. Lähinnä vain suomalaiset motoristit jostain syystä suosivat haararaketteja.

    Oman pyöräni ostin lähinnä kaupunkiajoon, joten uusi ketterä keskiluokan pyörä oli aika ideaalinen vaihtoehto. Kyykyn kun kuitenkin halusin. Motarilla toki kaipaisi vähän isompaa konetta, sillä 120km/h ajellessa pikkupyörän kierrokset ovat jo aika korkealla, vaikka punaiseen rajaan onkin vielä matkaa reilusti. Pyöräni on 100km/h asti lähes kaikkia autoja vikkelämpi, joten en juurikaan kaipaa lisätehoja 90% keskustassa pyöriessäni. Ehkä sitten jos vaimokin innostuu takana istuskelemaan, voisin hommata isomman. Lähinnä koska nykyisen pyörän takasatula on varsin huono.

    Ostit minkä tahansa prätkän, rahantuhlaustahan se on 😉 Huono noita mopoja on alkaa järkisyillä perustelemaan. Luulisi pitkän linjan motoristin tietävän, että pyöriä on yhtä monta erilaista kuin ihmisiäkin. Kaikki eivät halua pelkkää raakaa voimaa ahterin alle vaan ajonautinto syntyy käyttötarkoitukseen sopivasta tehomäärästä ja hallittavuudesta.

  16. Jees, hyvää settiä. Mä meen kohtsillaan autokouluun kans ja jännityksellä ootan mitä sieltä tulee! Terkkuja Oulusta!

Kommenttien lisääminen on estetty.