Pasianssi: säännöt, versiot ja historia – pelaa ilmaiseksi selaimessa

Pasianssi on yhden pelaajan korttipeli, jossa tavoitteena on järjestää sekoitettu korttipakka ennalta määrättyyn järjestykseen pelin sääntöjen mukaan. Peli on tuttu lähes jokaiselle tietokoneen käyttäjälle, sillä se on kuulunut osaksi Windowsia jo vuosikymmeniä – mutta pasianssilla on takanaan paljon pidempi ja värikkäämpi historia kuin moni arvaa. Tässä oppaassa käydään läpi pasianssin säännöt, suosituimmat versiot ja pelin kiehtova historia sekä se, miten klassikkoa voi nykyään pelata ilmaiseksi suoraan selaimessa.

Mikä pasianssi on?

Pasianssi tarkoittaa korttipeliä, jota pelataan yksin. Toisin kuin useimmissa korttipeleissä, vastustajaa ei ole: pelaaja ei pelaa toista ihmistä vastaan vaan korttien sekoitusta ja sattumaa vastaan. Useimmat pasianssit pelataan yhdellä tavallisella 52 kortin pakalla, joskin osa versioista käyttää kahta pakkaa.

Pelin perusidea toistuu lähes kaikissa versioissa. Sekoitetut kortit jaetaan pöydälle tiettyyn kuvioon, ja pelaajan tehtävä on siirrellä niitä sääntöjen sallimalla tavalla, kunnes koko pakka on järjestyksessä. Tässä muutama keskeinen termi, jotka on hyvä tuntea:

• Pelipöytä (englanniksi tableau) tarkoittaa niitä korttipinoja, joihin kortit aluksi jaetaan ja joissa niitä siirrellään pelin aikana.
• Peruspinot (foundations) ovat pinoja, joihin kortit kerätään lopullisesti maittain ja järjestyksessä. Peli on voitettu, kun kaikki kortit on saatu peruspinoihin.
• Varasto eli pakka (stock) on se jäljelle jäänyt korttinippu, josta nostetaan lisää kortteja pelin aikana.

Pasianssi on ennen kaikkea rentouttava ajanviete. Lopputulos riippuu pitkälti onnesta eli siitä, millaisen jaon pelaaja saa, mutta monissa versioissa myös pelaajan omilla valinnoilla on merkitystä. Kaikkia jakoja ei edes ole mahdollista ratkaista, joten jokaisen pelin voittaminen ei ole realistinen tavoite.

Pasianssin nimet ja alkuperä

Pasianssi tunnetaan eri kielissä eri nimillä, ja nimet kertovat paljon pelin historiasta. Suomen kielen sana pasianssi on johdettu ranskan ja englannin sanasta patience eli kärsivällisyys – nimi kuvaa osuvasti peliä, joka vaatii malttia ja toistoa. Yhdysvalloissa ja Kanadassa peliä kutsutaan nimellä solitaire, joka viittaa yksinäiseen pelaamiseen. Pohjoismaissa taas on käytetty nimeä kabal (ruotsiksi kabal, tanskaksi kabale).

Pelin tarkkaa alkuperää ei tunneta. Toisin kuin joskus väitetään, pasianssi ei todennäköisesti synny keskiajalta, vaan vanhimmat kirjalliset kuvaukset pasianssityyppisestä pelistä ovat 1700-luvun lopulta. Varhaisin tunnettu maininta löytyy saksalaisesta pelikokoelmasta vuodelta 1783, jossa peliä kutsutaan nimellä Patience. Pelin arvellaan yleistyneen 1700-luvun lopulla Baltian ja Keski-Euroopan alueella, ja osa tutkijoista on esittänyt, että se olisi kehittynyt korteilla ennustamisen eli kartomantian yhteydessä. Varsinaisesti suosituksi ajanvietteeksi pasianssi nousi 1800-luvun Ranskassa, mistä se levisi edelleen Britanniaan ja Yhdysvaltoihin.

Pelikortit itsessään ovat kiehtova esine, ja niistä on tehty aikojen saatossa mitä erikoisimpia versioita – jopa hiilikuidusta valmistetut pelikortit ovat nähneet päivänvalon. Pasianssin ohella kortit ja muut sattumaan perustuvat pelit, kuten noppatemppuja hyödyntävät pelit, ovat viihdyttäneet ihmisiä jo vuosisatojen ajan.

Pasianssi tietokoneella: Solitaire Royalesta Windowsiin

Vaikka moni yhdistää pasianssin ensimmäisenä Windowsiin, peli saapui tietokoneille jo ennen Microsoftin versiota. Ensimmäisen laajalti tunnetun tietokonepasianssin kehitti yhdysvaltalainen Brad Fregger. Hän toteutti ohjelmistoyhtiö Spectrum HoloBytella vuonna 1987 Solitaire Royale -paketin Macintosh-, Amiga- ja PC-laitteille. Paketti sisälsi kahdeksan eri pasianssia: Corners, Calculation, Klondike, Golf, Reno, Pyramid, Canfield sekä 3 Shuffles and a Draw. Lisäksi mukana oli muutama yksinkertaisempi lastenpeli. Pelissä oli myös kierros- ja turnaustila, jossa molemmat pelaajat saivat täsmälleen saman korttijaon.

Vuonna 1992 Quantum Quality Productions (QQP) nosti riman korkealle julkaisemalla Solitaire’s Journey -paketin, joka sisälsi peräti 105 erilaista pasianssia. Peli piti kirjaa pelaajan tuloksista ja tarjosi lisäksi kampanjamaisia pelitiloja, joissa pasiansseja pelattiin ennalta määrätyssä järjestyksessä. Tämä oli varhainen esimerkki siitä, miten yksinkertaisesta korttipelistä voi rakentaa laajan ja monipuolisen peliohjelman – samaan tapaan kuin aikanaan rakennettiin RAY:n legendaarinen videopokeri vuodelta 1985.

Suuren yleisön pasianssi tavoitti kuitenkin vasta Microsoftin ansiosta. Vuonna 1990 Microsoft julkaisi pelin osana Windows 3.0 -käyttöliittymää. Peli oli Klondike-tyyppinen pasianssi, josta tuli käytännössä koko solitaire-käsitteen perustyyppi tietokoneilla. Pelin oli ohjelmoinut Microsoftin harjoittelija Wes Cherry vapaa-ajallaan jo vuonna 1988. Microsoftin mukaan peli tarjottiin Windowsin mukana siksi, että käyttäjät oppisivat käyttämään tietokoneen hiirtä ja etenkin raahaa ja pudota -toimintoa. Pelistä tuli nopeasti yksi maailman pelatuimmista tietokonepeleistä.

Windows-pasianssit tänä päivänä

Klondiken rinnalle Windowsiin lisättiin vähitellen muitakin pasiansseja. Vapaakenttä-pasianssi (FreeCell) saapui Windows 95:n mukana, ja Spider-pasianssi tuli tutuksi 2000-luvun alun Windows-versioissa. Windows 8:n myötä valmiiksi asennetut pelit poistuivat käyttöjärjestelmästä, ja tilalle tuli erikseen asennettava Microsoft Solitaire Collection -kokoelma. Se julkaistiin vuonna 2012 ja on ollut osa Windows 10:tä vuodesta 2015 alkaen.

Microsoft Solitaire Collection kokoaa yhteen viisi suosittua versiota: Klondike, Spider, Vapaakenttä (FreeCell), Pyramidi sekä TriPeaks. Peruspeli on ilmainen, mutta siinä näytetään mainoksia, jotka voi poistaa maksullisella Premium-tilauksella. Pasianssi on siis säilynyt osana Windowsia yli kolmen vuosikymmenen ajan – se on yksi harvoista ohjelmista, joka on seurannut mukana versiosta toiseen.

Suosituimmat pasianssiversiot

Pasianssista on olemassa satoja erilaisia versioita, mutta muutama nousee ylitse muiden. Alla on esitelty tunnetuimmat versiot, joita löytää niin Windowsista kuin verkostakin:

• Klondike on klassinen peruspasianssi ja juuri se peli, jonka useimmat mieltävät sanalla pasianssi. Kortit jaetaan seitsemään sarakkeeseen ja kerätään lopulta neljään peruspinoon maittain.
• Spider pelataan kahdella pakalla, ja tavoitteena on muodostaa sarakkeisiin saman maan mukaisia laskevia jonoja kuninkaasta ässään. Vaikeustasoa voi säätää maiden määrällä.
• Vapaakenttä (FreeCell) on lähes aina ratkaistavissa, sillä kaikki kortit ovat alusta asti näkyvissä. Peli perustuu enemmän taitoon kuin tuuriin.
• Pyramidi on nopeatempoinen versio, jossa kortteja poistetaan pareina, joiden yhteissumma on 13.
• TriPeaks on moderni, nopea pasianssi, jossa kortteja kerätään kolmesta vuoresta yksi arvo kerrallaan ylös tai alas.

Seuraava taulukko kokoaa yhteen versioiden keskeiset erot:

Näin pelaat Klondike-pasianssia

Klondike on paras versio aloittaa, koska sen säännöt ovat yksinkertaiset ja se on pasianssin yleisin muoto. Peli etenee näin:

1. Jako. Kortit jaetaan seitsemään pystysarakkeeseen niin, että ensimmäisessä sarakkeessa on yksi kortti ja viimeisessä seitsemän. Jokaisen sarakkeen päällimmäinen kortti käännetään kuvapuoli ylöspäin, loput jäävät piiloon. Jäljelle jäävät kortit muodostavat varaston.
2. Peruspinot. Pöydän yläreunaan kerätään neljä peruspinoa, yksi kullekin maalle (pata, hertta, ruutu, risti). Pinot aloitetaan ässästä ja rakennetaan nousevassa järjestyksessä kuninkaaseen asti.
3. Siirrot pöydällä. Sarakkeissa kortteja rakennetaan laskevassa järjestyksessä ja vuorotellen eri värisinä – esimerkiksi mustan kympin päälle käy punainen ysi. Näin paljastetaan vähitellen piilossa olevia kortteja.
4. Kuninkaat. Tyhjäksi jääneeseen sarakkeeseen saa siirtää vain kuninkaan tai kuninkaalla alkavan korttijonon.
5. Varaston käyttö. Kun siirtoja ei enää löydy, varastosta nostetaan lisää kortteja. Peli on voitettu, kun kaikki 52 korttia on saatu peruspinoihin.

Pasianssi selaimessa ilmaiseksi

Pasianssia ei nykyään tarvitse asentaa erikseen, vaan sitä voi pelata suoraan verkkoselaimessa ilman kirjautumista tai latauksia. Esimerkiksi suomenkieliseltä Pasianssi.net-sivustolta löytyy useita eri pasianssiversioita, jotka toimivat tietokoneen lisäksi myös tableteissa ja älypuhelimissa. Käytännössä kaikki toimii odotetusti: tuplaklikkaus siirtää kortin automaattisesti oikeaan paikkaan, ja läpipelatun pelin päätteeksi nähdään perinteinen loppuanimaatio.

Selainversio on kätevä ratkaisu tilanteessa, jossa eteen sattuu esimerkiksi työpaikan tietokone, josta ylläpito on poistanut pelit käytöstä. Sivustolta löytyy muun muassa klassisen version lisäksi Spider-pasianssi sekä Windows XP:n ulkoasua mukaileva versio. Lisäksi tarjolla on tietoa pasianssin historiaa käsittelevillä sivuilla, selkeät pasianssin säännöt sekä strategiavinkkejä pelin voittamiseen.

Vinkkejä pasianssin voittamiseen

Vaikka pasianssi on osittain onnenpeli, oikeilla valinnoilla voi parantaa mahdollisuuksiaan selvästi. Nämä vinkit pätevät erityisesti Klondikeen:

• Siirrä ässät ja kakkoset peruspinoihin heti, kun se on mahdollista – ne eivät yleensä ole hyödyksi pöydällä.
• Keskity paljastamaan piilossa olevia kortteja. Jokainen käännetty kortti avaa uusia siirtomahdollisuuksia.
• Älä tyhjennä saraketta liian aikaisin, ellei sinulla ole kuningasta, jonka voit siirtää tyhjään kohtaan.
• Harkitse ennen kuin nostat varastosta. Käytä ensin kaikki pöydällä olevat siirrot, ettet sulje tietä hyödyllisille korteille.
• Hyväksy, ettei kaikkia jakoja voi voittaa. Osa peleistä on mahdoton ratkaista, joten uuden pelin aloittaminen ei ole epäonnistuminen.

Yleisiä virheitä pasianssissa

Aloittelijat tekevät usein muutamia toistuvia virheitä, jotka kannattaa tiedostaa:

• Korttien siirtäminen hätiköiden peruspinoihin. Joskus korttia kannattaa pitää pöydällä, jotta sen päälle voi rakentaa muita kortteja.
• Varaston kääntäminen ennen pöydän siirtoja. Tämä kaventaa turhaan vaihtoehtoja.
• Tyhjien sarakkeiden tuhlaaminen. Tyhjä sarake on arvokas resurssi, jota ei kannata täyttää ensimmäisellä sattumalta sopivalla kortilla.
• Pelin tuloksen pitäminen taitona. Pasianssi on viihdettä, ei taitolaji – häviö kuuluu peliin siinä missä esimerkiksi kivi–sakset–paperi -pelissäkin.

Pasianssi on säilyttänyt suosionsa, koska se on helppo oppia mutta tarjoaa loputtomasti uusia jakoja. Se edustaa samaa ajatonta viihdettä kuin monet muutkin pelit – olipa kyse perinteisistä korttipeleistä tai moderneista ilmiöistä, kuten Pokémon Go -mobiilipelistä.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Onko pasianssi puhdas onnenpeli?

Ei täysin. Lopputulos riippuu pitkälti korttijaosta eli sattumasta, mutta useimmissa versioissa myös pelaajan omilla siirroilla on merkitystä. Esimerkiksi Vapaakenttä-pasianssi perustuu lähes kokonaan taitoon, koska kaikki kortit ovat alusta asti näkyvissä.

Mistä nimi pasianssi tulee?

Nimi juontuu ranskan ja englannin sanasta patience eli kärsivällisyys. Yhdysvalloissa ja Kanadassa peliä kutsutaan nimellä solitaire ja Pohjoismaissa nimellä kabal.

Milloin pasianssi tuli Windowsiin?

Microsoft julkaisi Klondike-pasianssin osana Windows 3.0:aa vuonna 1990. Pelin oli ohjelmoinut harjoittelija Wes Cherry, ja se tarjottiin käyttäjille muun muassa hiiren käytön opettelua varten.

Voiko pasianssia pelata ilmaiseksi selaimessa?

Kyllä. Pasianssia voi pelata ilmaiseksi suoraan verkkoselaimessa ilman asennusta, ja monet sivustot tarjoavat eri versioita, jotka toimivat myös tableteilla ja puhelimilla.

Mikä on helpoin pasianssiversio aloittelijalle?

Klondike on paras versio aloittaa sen yksinkertaisten sääntöjen vuoksi. Vapaakenttä (FreeCell) taas sopii niille, jotka haluavat voittaa useammin, sillä valtaosa sen jaoista on ratkaistavissa.