Tinder on kuulemma nykyään paikka, josta monet hakevat seuraa – Itse muistan vain deitti.netin :). Tinder on hyvä ja helppo. The Guardianin toimittaja päätti hyödyntää EU:n direktiiviä 95/46/EC saadakseen kaiken hänestä tallennetun datan itselleen nähtäväksi. Tästä seurasi 800 sivua dokumentaatiota yllättävistäkin sidosryhmistä ja -sovelluksista.
Jokaisella EU:n kansalaisella on oikeus tilata hänestä tallennetut tiedot mistä tahansa järjestelmästä ja tiedon tallettajalla on velvollisuus kerätä ja lähettää nämä tiedot. Toimittajan saamat sivut sisälsivät mm. Facebook-tykkäyksiä, Instagram-kuvia hänen jo poistaneesta Instagram-tilistä, koulutustietoja, hänen hakemasta miesseuran ikäkriteerejä, yhteydenottojen statistiikkaa, missä ja milloin mikäkin online-keskustelu oli käyty, sekä löytyneet matchit. Tämän lisäksi sivuilla oli lähes loputtomalta tuntunut määrä tietoa ja tallennusta.
Toimittaja aloitti Tinderin joulukuussa 2013, on kirjautunut järjestelmään 920 kertaa ja löytänyt 870 matchia. Asiassa auttanut Washingtonin yliopiston tietotutkija toteaa seuraavaa: ”Olen kauhistunut, mutta en yllättynyt kerätyn tiedon määrästä. Monet muutkin puhelinsovellukset keräävät samoja määriä dataa, mm. Facebookilla on tuhansia sivuja tietoa sinusta.”
Wikipedia kertoo Tinder-palvelusta seuraavaa:
Tinder on paikkatietoja hyödyntävä sosiaalisen verkostoitumisen ja nettideittailun mobiilisovellus. Palvelun idea on, että se etsii ja yhdistää lähellä toisiaan liikkuvia, ennalta tuntemattomia ihmisiä toisilleen. Palvelun perustivat Sean Rad ja Justin Mateen syyskuussa 2012. Tinder on ladattavissa Androidille ja iOS:lle. Sovelluksen käyttö edellyttää Facebook-profiilia ja GPS-paikannusta.
Toimittajan selatessa dataansa, alkoi syyllisyydentunne nousta pintaan: Miksi on tullut jaettua vapaaehtoiseesti näin suuri määrä tietoa itsestään: paikkatiedot, kiinnostuksen kohteet, työpaikat, kuvat, musiikkimaku, suosikkiruoat jne. Hän ei ole kuitenkaan ainoa, sillä tämän vuoden heinäkuussa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että porukka jakaa enenevissä määrin itsestään tietoa tuntemattomille tahoille, eikä tiedosta sitä.
Luettuaan 1700 Tinder-viestiään, jotka toimittaja oli lähettänyt vuoden 2013 jälkeen, hän muisteli matkaansa toivoihin, pelkoihin, seksuaalisiin preferensseihin sekä syvimpiin salaisuuksiin. Tinder tietää tämän kaiken, ja myy sen perusteella tuotetun statistiikan vaikkapa kenelle tahansa mainostajalle. Tähän perustuu sosiaalisen median palvelujen markkina-arvo.
Elämmekö jo dystopiassa, jossa kaikki mitä teemme ja sanomme nauhoitetaan? Siinä ei sinällään ole mitään väärää, mutta yksityisyyden kannalta se tuntuu hyvinkin riisuvalta. Ja haitta alkaa siinä vaiheessa kun tätä tietoa käytetään tarkoituksiin, joihin emme sitä ole ajatelleet käytettävä. Meistä voidaan näiden datojen pohjalta tehdä niin tarkkoja analyysejä erilaisilla algoritmeilla, että emme itsekään osaisi sellaisia tehdä!
Kannattaa otta nämä asiat huomioon käyttäessään sosiaalisia palveluja. Esimerkiksi viestinnän voi vaihtaa hyvissä ajoin sähköpostiin tai tekstiviestiin, jolloin sosiaalisen median sovellus ei pääse käsiksi omiin teksteihin ja kuviin. Tai voi palata ilmoittelemaan paikallislehden kontaktipalstalle :-P. Lisää siitä, mihin dataa käytetään löytyy alkuperäisestä Guardianin artikkelista.
Lähde: The Guardian