Kun Australiassa sijaitsevan Queenslandin yliopiston professori Thomas Parnell aloitti vuonna 1927 myöhemmin pikitippakokeena tunnetuksi tulleen kokeensa, jonka tarkoituksena oli mitata pien viskositeettia, oletti professori kokeen kestävän noin muutaman vuoden. Kokeen tavoitteena oli osoittaa professorin oppilaille, että käsikopelolla kovalta aineelta tuntuva piki on oikeasti amorfista, valuvaa nestettä. Käytännössä kokeessa siis mitataan pien viskositeettia seuraamalla, kuinka nopeasti lasisuppiloon asetettu piki valuu huoneenlämmössä lasisen suppilon lävitse.
Kokeen pitkäkestoisuudesta kertoo jotain se, että tähän mennessä pikipisaroita on tippunut suppilon lävitse kahdeksan, eli yksi kerran noin kymmenessä vuodessa. Tämä tekee kokeesta maailman pitkäkestoisimman tieteellisen kokeen, ja tämä on muiden muassa oikeuttanut mainintaan Guinnesin ennätysten kirjassa. Vaikka pikitippoja on tähän mennessä tippunut jo kahdeksan, kukaan ei kuitenkaan ole vielä nähnyt omin silmin tippumista. Tähän saattaa kuitenkin tulla pian muutos, sillä viimeinen tippa tipahti jo vuonna 2000 ja tätä nykyä kokeen etenemistä on mahdollista seurata livenä koetta reaaliajassa kuvaavan webbikameran kautta. Koetta seuraava toimintakamera löytyy Queenslandin yliopiston verkkosivuilta osoitteesta smp.uq.edu.au