Kuvittele asuvasi kaupungissa, jossa jokaisella asukkaalla on mahdollisuus merinäköalaan omasta asunnostaan. Tämä oli todellisuutta niille neuvostoliittolaisille öljytyöläisille, jotka asuttivat erästä pientä kaupunkia Kaspianmeren äärellä.
Neuvostoliitto kärsi toisen maailmansodan jälkeen öljypulasta ja Josif Stalin antoi määräyksen etsiä uusia öljylähteitä Neuvostoliiton alueelta ruplia ja vaivaa säästämättä. 1940-luvun lopulla geologit olivat kiinnostuneet Kaspianmerellä ns. mustista kareista, jotka kohosivat vedestä keskellä avomerta. Alueella aloitettiin koeporaukset ja muutaman kuukauden kuluttua Kaspianmereltä kantautui Moskovaan iloisia uutisia; alueelta oli löytynyt suunnaton öljyesiintymä.
Stalinin määräyksestä merelle kohosi maailman ensimmäinen kaupunki, joka on rakennettu täysin avomerelle täyttömaan ja teräspilareiden varaan.
Kaspianmeren öljykaupunki Neft daslari (suom. Maaöljykivet) oli ensimmäisiä paikkoja, joissa vedenalaista öljynporausta harjoitettiin ja sen kulta-aikaa oli 1950- ja 1960-luvut, jolloin nk. keskuskaupunki kehittyi pienistä puutaloista jopa 9 kerrosta korkeisiin asuintaloihin. Keskuskaupunki tarjosi öljytyöläisille melkoisen mukavat elinolot, sillä täyttömaalle rakennettu kaupunki sisälsi kaikki pienen lähiön mukavuudet mukaan lukien mm. kauppoja sekä koulun lapsille ja sinne rakennettiin jopa puisto suihkulähteineen.
Viihtyvyyteen oli syytä panostaa, sillä kaupunki sijaitsee 42 kilometriä avomerellä. Laivamatka mantereelta kesti tuolloin jopa 5-6 tuntia yhteen suuntaan ja nykyaikaiset kuljetushelikopterit olivat vielä vain insinöörien märkiä päiväunia.
Jokainen öljynporaustorni tuli neuvostojohdon määräyksestä liittää kaupunkiin sillalla ja pisimmillään ns. tieverkosto oli 350 kilometriä pitkä. Neft daslari oli ja on edelleen suurin veden päälle rakennettu yhtenäinen kokonaisuus.
Nykyisin kaupunki kuuluu Azerbaidžanille ja sen alueella harjoitetaan edelleen poraustoimintaa. Kaupungin tulevaisuus ei kuitenkaan näytä valoisalta, sillä ennusteet arvioivat öljylähteiden ehtyvän noin 20 vuoden kuluttua. Lisäksi Kaspianmeren myrskyt ovat vuosien saatossa verottaneet siltajärjestelmää niin että sen pituus on nykyisin alle puolet huippuvuosien ajoista.
Lähteet: englishrussia.com, Wikipedia