Digiexpo-messut on järjestetty vuotuisesti pyhäinpäivän viikonloppuna vuodesta 2004 alkaen. Tänä vuonna messut järjestettiin siis Helsingin messukeskuksessa 30.10 – 1.11. Allekirjoittanut kävi paikalla pyörähtämässä ystävänsä kanssa sunnuntaina ja päätin kirjoitella omiakin mietteitäni, vaikka Sampo ehtikin jo aiemmin. Messut olivat täynnä kaikenlaisista elektroniikasta kiinnostuneille suunnattua tavaraa, jota pääsi usein myös kokeilemaan. Mikäli hilavitkuttimet eivät niin paljoa kiinnostaneet, pystyi piipahtamaan alakerrassa samaan aikaan järjestettävissä Board- ja Skiexpossa.
Windows 7:n äskettäinen julkaisu oli saanut aikaan sen, että Windows 7:n esittelylle oli varattu paljon tilaa. Windows 7:ää pääsi kokeilemaan eri pisteissä eri koneilla. Kokeiltavana oli myös muun muassa samaisella käyttöjärjestelmällä pyörivä Nokian miniläppäri, joka vaikutti kaikin tavoin näppärältä laitokselta, vaikka hintapuoli hirvittääkin. Windows 7:n esittelytilan yhteydessä oli myös Windows Mobile -puhelimien esittelyä.
Messuilla oleellisessa osassa olivat myös Mikrobitti-lehden järjestämät esitelmät eri aiheista. Puhuttiin niin digikuvaamisesta kuin miniläppäreistä ja läppäreistä. Myös taulutelevision valitsemisesta ja sen säätämisestä oikeille asetuksille saatiin kuulla tietoisku.
Suuren osan Digiexpo-alueesta olivat vallanneet pelit. Oli Forza 3:sta, We Singiä, PSP Go’ta, Brütal Legendiä, DJ Heroa, Guitar Hero 5:ttä ja vaikka mitä. Tästäkin artikkelista valtaosa on pyhitetty peleille, sillä luettavissa on ensivaikutelmat Nintendon molempien konsoleiden loppuvuoden odotetuimmista peleistä. New Super Mario Bros. Wii ja The Legend of Zelda: Spirit Tracks saavat nimittäin pikaisen katsauksen hypyn jälkeen.
New Super Mario Bros. Wii
Ensimmäistä kertaa koskaan Mario-tasoloikkaa voi pian pelata nelinpelinä. Tämän vuoden E3-messuilla ensi kertaa esitelty neljän pelaajan Wii-peli julkaistaan reilun kahden viikon päästä 20. päivä tätä kuuta Suomessa. New Super Mario Bros. Wii jatkaa siitä mihin New Super Mario Bros. jäi DS:llä. Itse en ole pahemmin DS:n New Super Mario Bros.:siin paneutunut, mutta osa aiemmista Marioista on tuttuja. Niistä Super Mario World on varmaankin kaksiulotteisista kaikkein läheisin tuttavuus.
New Super Mario Bros. Wii tuo samaa tasoloikkafiilistä, jota vanhan polven Super Mario -tasoloikat, mutta samaan aikaan neljälle pelaajalle. Kontrollit ovat kutakuinkin samanlaiset kuin vanhemmissa Mario-loikissa, mutta liikkeentunnistusta on hyödynnetty tietyissä kohdissa, onneksi melko maltillisesti, koska en uskoisi aivan valtavan heilumisen sopivan tämänkaltaiseen peliin. Toisia pelaajia voi joko kiusata ryöväämällä kolikot ja taikasienet heidän neniensä edestä tai auttaa heitä siten, että koko jengi saa yhdessä mahdollisimman hyvän tuloksen.
Digiexpon pelilavalla käytiin pelin parissa kilpailua, jossa piti itselleen haalia mahdollisimman paljon pistetä, ja pääsin lavalle näyttämään kynteni. Kun oli tarkoitus saada paljon henkilökohtaisia pisteitä, oli koko ajan sellainen olo, että muut pelaajat ovat tiellä, mutta toisaalta muista pelaajista oli myös paljon apua kun pääsi ryöväämään heidän vapauttamansa taikasienet ja muut bonusesineet. Epäonnekseni en päässyt jatkoon jäädessäni alkukarsinnassa toiseksi.
New Super Mario Bros. Wii on mukavan retrohtavan näköinen, vaikka sekaan mahtuu myös tarkempaa grafiikkaa. Yksinkertainen ulkoasu voisi antaa olettaa, että peli on WiiWare-nettijulkaisu, eikä suinkaan kokonainen pelilevyllä julkaistava peli. Retrohtava grafiikkahan ei ole kuitenkaan mitenkään huono juttu – päin vastoin mieluummin -, mutta nykypäivänä on totuttu näkemään tämän tyyliset pelit latauspalveluissa. Toisaalta, olihan taannoin Wiille julkaistu Wario Land: The Shake Dimension myös samantapainen kaksiulotteinen levyllä julkaistu peli. Wario Land sai haukkuja kuitenkin liian lyhyestä pituudestaan, joten toivotaan, että jotain on opittu Wario Landin ajoista New Super Mari Bros. Wiitä tehdessä.
Vanhoista peleistä pitävälle ihmisille, jolle vanhat Super Mariot ovat käyneet jo liian tutuiksi, tulee New Super Mario Bros. Wii olemaan varmasti erittäin, erittäin tervetullut lisä pelikirjastoon, mutta myös monelle muulle Wii-pelaajalle tämä lienee loppuvuoden ykköspeli. Mikäli Wii löytyisi omasta laitekatraasta, pitäisi tämä itsekin hankkia. Täytyy toivoa, että joku kaveri hankkii tämän ja minä pääsen auttamaan läpipeluussa.
Peli tarjoaa pikaisten kokeilujen perusteella kutakuinkin samaa kuin Nintendon ja Super Nintendon tasoloikat tuoden omana panoksenaan neljän pelaajan pelit, liikkeentunnistuksen hyödyntämistä, paikoittain vähemmän kulmikkaat maastot ja lisäksi kaikkea muuta uutta pientä kivaa. Kun peliä on muutaman kerran kokeillut neljän pelaajan porukalla, ei sitä oikein osaisi kuvitella yksinänsä pelaavan, vaikka peli varmasti onkin ihan kelvollinen myös yksinäisille putkimiehille.
The Legend of Zelda: Spirit Tracks
Zelda, jossa on juna? Vanhana Zelda-pelien ystävänä oli melkoinen järkytys katsoa netin yli suorana tämän vuoden E3-messuja. Pahimmasta shokista toivuttuani aloin miettimään, että idea saattaa ollakin ihan toimiva. Toisaalta mietin miksei DS-Zeldaan voitaisi tuoda hevosta monen ”uudemman” kotikonsoli-Zeldan mallin mukaisesti. Tätä pohtiessani sain vastaukseksi, ettei se toimisi, jos hevonen sanoisi: ”Choo choo!”
DS:n aiempi Zelda-peli, Phantom Hourglass, on saanut osakseen haukkuja. Toisaalta osa ihmisistä on lievittänyt niitä sanomalla, että peli ei ole huono: se on vain Zeldojen yleiseen tasoon tottuneille pienoinen pettymys. Itseltäni on Phantom Hourglass jäänyt kokematta, koska DS:ää en omista, mutta sen esiosa, Gamecubella nähty The Wind Waker, on ehdoton suosikkini.
Spirit Tracksin grafiikka on samaa söpöä cel-shade-grafiikkaa mihin Phantom Hourglassin parissa viihtyneet ovat tottuneet, jokseenkin merimaisemat on korvattu ruohoa kasvavilla niityillä. Niittyjä pitkin kulkevat junaradat, joita pitkin pelaaja ohjastaa pelihahmon, Linkin, ohjaamaa höyryveturia. Siinä missä pidin The Wind Wakerin merellä seilaamisesta mukavan rauhoittavana tekijänä aktiivisempien peliosioiden välissä, tuntui raiteilla liikkuminen tappavan tylsältä jo muutaman minuutin jälkeen.
Junailussa sama kaava alkoi toistumaan jo muutaman minuutin jälkeen. Ammu junasta löytyvällä tykillä vihollisia. Soita pilliä, jotta raiteilla nukkuva eläin herää ja väistää. Päätä haluatko kääntyä oikealle vai vasemmalle. Ja sama tapahtumaketju toistui uudestaan ja uudestaan siten, että yksi kierros kesti aina minuutin tai kaksi. Junailua kesti kymmenisen minuuttia ennen kuin päästiin mielenkiintoisempaan pomotaisteluosioon. Peliä odottavien puolesta täytyy toivoa, että Nintendolla ollaan oltu juovuspäissään, kun kohtaa on valittu demoversioon, tai, että demoversio on raakile ja useita kuukausia vanha versio, joka on hyvin kaukana lopullisesta versiosta.
Luolasto-osiota kokeillessani oli vaikutelma paljon positiivisempi! Meininki oli melko pitkälti sitä samaa, jota olen nähnyt lyhyiden Phantom Hourglass-kokeilujeni aikana ja peli alkoi jo tuntumaan osalta sitä pelisarjaa, jota rakastan. Positiivisena ja toimivan tuntuisena lisänä oli kuitenkin Phantom-hahmo, jota pelaaja pystyy komentamaan vihollisten kimppuun, Linkin suojaksi tai vaikka seisomaan katkaisijan päälle. Eräässä kohdassa hahmo piti laittaa kantamaan Link laavaa täynnä olevan lattian yli. Phantomin olisi toivonut seuraavan koko ajan pelihahmoa ja jäävän paikalleen vain erikseen komentaessa, mutta ehkä tämäkin on korjattu lopulliseen versioon.
Kontrollit ovat samalla tavalla toimivat kuin Phantom Hourglassissä. Niille, joille peli on vieras, voisi liikkumista kuvailla lyhyesti siten, että stylus-kynällä tökätään kohtaa, johon Linkin halutaan kävelevän tai juoksevan ja erilaisia eleitä tekemällä saadaan Link tekemään erilaisia miekkaiskuja vihollisia kohtaan. Valitsemalla eri käyttöesineitä, kuten demon luolastosta saatavan pyörremyrskyn, voi eri esineitä käyttää samalla tavalla kynällä tähtäämällä.
Luolasto-osion kokeilemisen jälkeen pelistä ei jäänyt lainkaan negatiivinen kuva, ja kaipa sitä raiteilla liikkumistakin on pelin loppupuolella jotenkin nopeutettu. DS:n omistaville Zeldojen ystäville tämä lienee kuitenkin kutakuinkin pakollinen hankinta, ja miksei muillekin, jos lopulliset arvostelut puhuvat puolestaan.