Kanadan Waterloosta kotoisin oleva 16-vuotias opiskelijanuorukainen nimeltään Daniel Burd alkoi eräänä päivänä miettimään, mitä kodin kaapit täyttäville hedelmämuovipusseille tapahtuu näiden hyötykäytön jälkeen. Ikäväkseen Danielille selvisi, että pussit päätyvät harmillisen usein saastuttamaan luontoa. Pussit kärrätään parhaimmillaan kaatopaikalle, jossa ne odottavat hajoamistaan. Suurin osa maailman muovikasseista valmistetaan käytännössä äärimmäisen huonosti luonnossa hajoavasta polyetyleenistä. Tällaisen muovikassin hajoamiseen luonnossa saattaa kulua jopa käsittämättömät 1000 vuotta!
Daniel kuitenkin tiesi, että muovipussit hajoavat luonnossa – joskin äärimmäisen hitaasti. Niinpä Daniel päätti yrittää muovia hajottavan bakteerin eristämistä ja tämän hajoamisprosessin kiihdyttämistä. Kotikonstein toteutetun bakteeriviljelmän avulla Daniel on sittemmin onnistui eristämään Sphingomonas-bakteerikannan, joka optimiolosuhteissa ”syö” 43% testimateriaalina käytettyjen polyetyleenimuovipussinsuikaleiden painosta pois kuudessa viikossa. Danielin omien arvioiden mukaan 12 viikkoa riittäisi tämän perusteella muovisuikaleiden täydelliseen hajottamiseen mikrobikannan avulla.
Keksinnön avulla voisi olla lähitulevaisuudessa mahdollista kehittää ”muovipussikompostoreja”, joissa bakteerit hajottaisivat turvallisesti ihmisen tuottamat, muovipusseista koostuvat jätevuoret. Hienoa.
Lähde: news.therecord.com