Kotimaisten elokuvien kuuluisimmat sitaatit ja repliikit

Kotimaisten elokuvien parhaat repliikit ovat jääneet elämään sukupolvesta toiseen. Osuva vuorosana tiivistää hahmon, tunnelman ja joskus koko elokuvan yhteen lauseeseen – ja päätyy lopulta arkipuheeseen, vitseihin ja juhlapuheisiin. Tähän juttuun on koottu suomalaisen elokuvan kuuluisimpia sitaatteja taustoineen sekä vinkit siihen, mistä klassikot voi katsoa laillisesti. Mukana on Kaurismäkien lakonista huumoria, sota-ajan draamaa, Uuno Turhapuron heittoja ja dekkariklassikoiden nasevuutta.

Mikä tekee elokuvarepliikistä kuolemattoman?

Repliikki tarkoittaa näyttelijän lausumaa vuorosanaa. Vain harva niistä jää elämään elokuvan ulkopuolelle. Kuolemattomiksi nousevat yleensä lauseet, joissa yhdistyy muutama tekijä.

• Toisto: monet klassikot pyörivät televisiossa vuodesta toiseen, jolloin lauseet iskostuvat mieleen.
• Tunnistettava hahmo: repliikki kiteyttää hahmon luonteen niin, että pelkkä lause tuo koko roolin mieleen.
• Rytmi ja kieli: murre, sanavalinta tai yllättävä käänne tekevät lauseesta soljuvan ja helposti toistettavan.
• Huumori tai tunne: naurattava tai koskettava lause tarttuu muistiin tavallista tehokkaammin.

Näistä syistä sama kourallinen sitaatteja nousee esiin aina, kun suomalaisia elokuvia muistellaan.

Kaurismäkien lakoniset klassikot

Aki ja Mika Kaurismäen elokuvat tunnetaan lakonisesta eli niukkasanaisesta tyylistä: hahmot heittävät ilmeettömällä naamalla lauseita, jotka jäävät soimaan. Mika Kaurismäen Arvottomat (1982) oli näyttelijä Matti Pellonpään läpimurto. Elokuvasta muistetaan yhä Pellonpään esittämän Mannen lause rakkaudesta: ”Rakkaus ei kuole, se vain jättää meidät.”

Aki Kaurismäen Varjoja paratiisissa (1986) taas esittelee roskakuski Nikanderin, jälleen Pellonpään tulkitsemana. Hahmon vaatimattomuutta kiteyttää esittelypuhe: ”Olen Nikander, entinen teurastaja, nykyinen roskakuski, huonot hampaat, samoin vatsa, maksa toimii siinä ja siinä. Turha siis kysyä, mitä minä haluan.” Lause on esimerkki Kaurismäen tyylistä, jossa arkinen hahmo puhuu suoraan ja koruttomasti.

Sota-ajan ikoniset lauseet – Tuntematon sotilas

Väinö Linnan romaaniin perustuva Tuntematon sotilas on kotimaisen elokuvan kestoklassikko. Edvin Laineen ohjaama alkuperäisversio valmistui vuonna 1955, ja siitä on tehty myös Rauni Mollbergin (1985) ja Aku Louhimiehen (2017) uudet tulkinnat. Elokuvan hahmoista Koskelan esitti vuoden 1955 versiossa Kosti Klemelä.

Sotilaiden puheenparresta on jäänyt elämään monta lausetta, joista rehvakkain kuuluu: ”Koskela Suomesta – syö rautaa ja paskantaa kettinkiä.” Repliikki kuvaa suomalaissotilaan sisua ja on siteerattu lukemattomia kertoja. Sama pätee moniin muihinkin komppanian lauseisiin, jotka ovat kulkeutuneet romaanista valkokankaalle ja sieltä arkikieleen.

Komedian kestosuosikit – Uuno Turhapuro ja Pekka ja Pätkä

Suomalainen elokuvakomedia on tuottanut omat klassikkolauseensa. Vesa-Matti Loirin näyttelemä Uuno Turhapuro hymyili valkokankaalla ensi kertaa vuonna 1973, ja pääosin Ere Kokkosen ohjaama elokuvasarja kasvoi yhdeksi Suomen suosituimmista. Uunon suusta muistetaan monta veijarimaista viisautta, kuten toteamus siitä, että jollei mies olisi naista viisaampi, maailmassa juotaisiin vähemmän viinaa. Nykykatsojalle hahmo on tuttu myös uusintanäytöksistä ja oheistuotteista – Uunosta tehtiin aikoinaan jopa oma Uuno Turhapuro -aiheinen videopeli.

Vielä vanhempaa komiikkaa edustavat Pekka ja Pätkä -elokuvat, joita Armand Lohikoski ohjasi 1950-luvulla. Masa Niemen esittämä Pätkä tokaisi useassa elokuvassa syyttömän oloisesti: ”Asiahan ei tietysti minulle kuulu, minä vain kysyn.” Lause on yhä käyttökelpoinen aina, kun halutaan udella jotain viattomasti.

Komisario Palmu ja dekkariklassikot

Ohjaaja Matti Kassilan Komisario Palmu -elokuvat kuuluvat kotimaisen dekkarin kärkeen. Ensimmäinen osa, Komisario Palmun erehdys (1960), perustuu Mika Waltarin romaaniin, ja Yleisradion vuonna 2012 tekemässä kriitikkoäänestyksessä se valittiin kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi elokuvaksi. Joel Rinteen esittämä komisario Palmu tunnetaan kuivan osuvista heitoistaan, kuten: ”Tämä on viimeinen side, joka vielä yhdistää minut järjestyneeseen yhteiskuntaan.”

Sarjan toisesta osasta Kaasua, komisario Palmu! (1961) muistetaan puolestaan sananvaihto, jossa harrastusta kysellään erikoisella tavalla: ”Hän harrastaa filateliaa. – Onko hän lahkolaisia?” Filatelia tarkoittaa postimerkkien keräilyä, ja koko vitsi perustuu sanan vieraaseen kalskahdukseen.

Kulttielokuvien railakkaat repliikit

Osa muistetuista lauseista on peräisin kulttielokuvista, joita ei aina lasketa suuriin klassikoihin mutta jotka ovat keränneet omistautuneen yleisön. Olli Soinion ohjaama kauhukomedia Kuutamosonaatti (1988) on tästä hyvä esimerkki. Kari Sorvali palkittiin roolistaan uhkaavana Arvo Kyyrölänä Jussi-palkinnolla, ja hahmon synkän leikillisistä lauseista on jäänyt elämään muun muassa kysymys ”Tehdäänkö kissasta rukkaset?”. Huomaa, että elokuvan ohjaajan nimi kirjoitetaan usein virheellisesti muotoon ”Soinola” – oikea muoto on Soinio.

Toinen paljon siteerattu kulttilause kuullaan Lauri Törhösen ohjaamassa Insiders-elokuvassa. Sen tunnetuin repliikki on jäänyt elämään omana meeminään, vaikka lauseen tarkasta lausujasta liikkuu ristiriitaista tietoa. Tämä on hyvä muistutus siitä, että kulttisitaattien alkuperä kannattaa aina tarkistaa alkuperäisestä elokuvasta.

Missä kotimaiset klassikot voi katsoa?

Moni tässä mainittu elokuva on nähtävissä laillisesti kotimaisista suoratoistopalveluista. Yle Areena esittää säännöllisesti kotimaisia klassikoita ilmaiseksi, ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) Elonet- ja Elokuvapolku-palveluista löytyy vanhaa suomalaista elokuvaa opetus- ja katselukäyttöön. Lisäksi klassikoita julkaistaan yhä DVD- ja Blu-ray-levyinä sekä maksullisten suoratoistopalvelujen valikoimissa. Laillisten lähteiden käyttö varmistaa, että näet elokuvan alkuperäisenä ja hyvälaatuisena.

Elokuvien sitaatit elävät myös laajemmassa populaarikulttuurissa. Samaan tapaan muistoihin ovat jääneet kaikkien aikojen suosituimmat tv-ohjelmat ja niiden hokemat, jotka usein sekoittuvat elokuvarepliikkeihin.

Yleisimmät virheet ja väärin muistetut sitaatit

Elokuvasitaatteja siteerataan usein muistinvaraisesti, jolloin sanamuodot muuttuvat matkalla. Tavallisimpia sudenkuoppia ovat seuraavat.

• Väärä lähde: moni ”elokuvasitaatti” on todellisuudessa peräisin tv-sarjasta tai sketsiohjelmasta, ei elokuvasta.
• Väärä tekijä: ohjaajien ja näyttelijöiden nimet menevät helposti sekaisin – esimerkiksi Kuutamosonaatin ohjaaja on Soinio, ei Soinola.
• Muuttunut sanamuoto: lauseet lyhenevät tai kaunistuvat toistossa, jolloin alkuperäinen muoto unohtuu.

Epävarmassa tilanteessa kannattaa palata alkuperäiseen elokuvaan tai tarkistaa tieto luotettavasta lähteestä. Elokuvien pieniin yksityiskohtiin pureudutaan muutenkin usein tarkasti – hyvä esimerkki ovat vaikkapa elokuvissa käytetyt aseet ja niiden todelliset taustat.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Mikä on Suomen kuuluisin elokuvarepliikki?

Yksittäistä ”kuuluisinta” lausetta on mahdotonta nimetä, mutta usein toistuvat Tuntemattoman sotilaan, Komisario Palmu -elokuvien ja Kaurismäkien tuotannon repliikit. Komisario Palmun erehdys on sekin noussut esiin, sillä se on äänestetty kaikkien aikojen parhaaksi suomalaiseksi elokuvaksi.

Kuka esitti Uuno Turhapuroa?

Uuno Turhapuron roolin loi ja teki tunnetuksi näyttelijä Vesa-Matti Loiri. Hahmo esiintyi ensi kertaa valkokankaalla vuonna 1973, ja elokuvasarjaa ohjasi pääosin Ere Kokkonen.

Mistä elokuvasta on lause ”Koskela Suomesta, syö rautaa ja paskantaa kettinkiä”?

Lause tunnetaan Tuntematon sotilas -elokuvasta, joka perustuu Väinö Linnan romaaniin. Alkuperäisen elokuvan ohjasi Edvin Laine vuonna 1955, ja Koskelaa esitti Kosti Klemelä.

Missä voin katsoa vanhoja kotimaisia elokuvia?

Kotimaisia klassikoita esitetään laillisesti muun muassa Yle Areenassa sekä KAVIn Elonet- ja Elokuvapolku-palveluissa. Osa elokuvista on saatavilla myös DVD- ja Blu-ray-levyinä ja maksullisissa suoratoistopalveluissa.

Miksi jotkut repliikit muistetaan väärin?

Sitaatit kulkevat usein suusta suuhun ilman, että alkuperäistä kohtausta tarkistetaan. Silloin sanamuoto lyhenee tai muuttuu, ja lause saatetaan liittää väärään elokuvaan tai tekijään. Alkuperäinen elokuva on aina paras lähde oikealle muodolle.