Kirves seinään – kutkuttava laji yleistyy

Kirveeseen tarttuminen ei lähtökohtaisesti kuulosta muulta kuin halkotalkoilta tai Viikingit-sarjan jaksolta. Yllättävää kyllä, kyseessä on kuitenkin suosiotaan tasaisesti kasvattava harrastus.

Ajanvietteenä kirveenheitto ei ole uusi ilmiö etenkään Pohjoismaissa. Esi-isämme ovat käyttäneet tätä monipuolista työkalua arkiaskareisiin, puolustautumiseen ja taistelutaitojensa esittelyyn. Tarkkuuslajina kirveenheitto onkin mitä mainioin vaihtoehto, mutta heittokirveen koosta ja painosta riippuen myös lihasmassa kasvaa harjoituskertojen edetessä.

Kenelle kirveenheitto sopii?

Kirveenheitto sopii kaikenlaisille harrastajille – jopa yli 70-vuotiaita aktiiviheittäjiä löytyy ympäri maailmaa! Aiempaa kokemusta ei vaadita, eikä sitä usein olekaan.

Suomessa lajia on mahdollista päästä kokeilemaan esimerkiksi tyky-päivillä ohjelma- ja elämyspalveluiden järjestämässä tilaisuudessa. On tärkeää, että olosuhteet ovat valvottuja. Mukana oleva ammattilainen antaa paitsi ohjeita oikeasta tekniikasta, myös varmistaa, että välineet ovat kunnossa ja turvaetäisyydet kohdallaan.

Kirveenheiton hyödyt

Kahvakuulatreenejä harrastaneet tietävät, kuinka raskasta toistuvat, pienilläkin painoilla tehdyt nostot ja heilautukset voivat olla. Toistojen määrä saakin hien kihoamaan otsalle ja ojentajalihakset seuraavana päivänä pakottamaan, vaikka itse kirves ei paljoa paina. Kirveenheitto kuorittaa sopivasti koko kehoa, vaikka olkapäät, käsivarret, niska ja selkä saavatkin suurimman osan treenistä. Myös vatsa-lihakset voimistuvat, kun heittovoimaa haetaan täydellä vartalolla.

 

View this post on Instagram

 

A post shared by Leena (@lkimari) on

Heittäminen käy siis kuntoilusta, mutta lisäksi laji vähentää stressiä ja parantaa silmän ja käden koordinaatiota. Tunne aseeksikin luokiteltavan esineen taidokkaasta käyttelystä voi olla jopa voimaannuttava. Myös keskittyminen on tärkeää, jottei vahinkoja tapahdu. Pääasia on kuitenkin pitää hauskaa, sillä silloin tällöin aikuisetkin kaipaavat leikkimielistä ajanvietettä. Toisin kuin kirveen kohdalla, aikuisille suunniteltuja vempeleet perustuvat teknologiaan. Esimerkiksi langattomat kuulokkeet, pelikoneet ja esimerkiksi pyörivä televisio kiinnostaa varmasti monia sukupuoleen katsomatta.

Kirveenheiton aloittaminen

Joskus kirveenheitto vie mukanaan ja lajia halutaan alkaa harrastamaan säännöllisesti. Vaikka heittely hoidetaan usein ulkona, ei kyseessä ole pelkkä kesälaji. Talvella kirveenheitto siirtyy siististi sisätiloihin.

Ohjelma- ja elämyspalveluiden lisäksi urheiluseurat järjestävät Suomessa kirveenheittoa. Säännöllinen harrastus saa hyvän alun muun muassa Paraisilla, Sulkavalla, Ristiinassa, Porvoossa, Loimaalla, Pellingissä ja Ahvenanmaalla. Heittoharjoituksia voi paikkakunnittain olla kerran viikossa, useammin tai harvemmin seuran aktiivisuuden ja lajin harrastajamäärään mukaan. Sekä uudet ja vanhat heittäjät ovat tervetulleita mukaan – kyseessä on loppujen lopuksi yksilösuoritus ja omien taitojen kehittäminen.

Tavallisesti kirvestä heitetään kuudesta metristä. Tarkoituksena on osua keskelle taulua ja saada kirves jäämään siihen terästään kiinni. Myös asennolla on väliä. Paras tulos on, kun kirveen etummainen terä kiinnittyy tauluun varsi alaspäin osoittaen. Tason, etäisyyden ja voimien mukaan kohti maalitaulua lentävä kirves voi tehdä matkallaan yhden tai kaksi kierrettä. Varsinkin alussa kuitenkin pelkkä kirveen osuminen maalitauluun saa aikaan onnistumisen riemua.

Kuva: Unsplash

Kirveenheittoon tarvittavat välineet ja tekniikka

Kirveenheitossa käytetään erikokoisia ja -mallisia kirveitä sekä maalitaulua, johon heittoväline tähdätään. Kirveet ovat usein kaksiteräisiä tapparakirveitä, joita voi heittää joko yhdellä tai kahdella kädellä.

Oikeassa heittoasennossa kumpi tahansa jaloista on hieman toista edellä. Heittoon otetaan vauhtia ja voimaa taaimmaisella jalalla ponnistamalla – pelkillä käsivoimilla heitto usein epäonnistuu. Kädet asetetaan varrelle peukalot ylöspäin. Liian kovasti ei vartta kannata puristaa, muuten kirves voi jäädä käsiin. Kirveenheitossa pään ylitse menevä liikerata on heilurimainen eikä pysähdy ennen kuin kirves lasketaan irti. Hetki koittaa, kun heittäjän kädet saavuttavat vaakatason.

Kirveenheitto on oikein toteutettuna turvallista, mutta onnettomuuksia voi tapahtua. Heittolinjalla ei koskaan tulisi olla ketään ennen kuin kirves on taulussa tai maassa lepäämässä. Myös heittäjän on oltava tietoinen liikkeistään ja muistaa, että kirves saattaa joskus kimmota taulusta yllättäen takaisin.

Vaaratekijöistä huolimatta kirveenheitto on viihdyttävä laji. Sen harrastamiseen ei tarvita kokemusta ja kahvaan voivat tarttua kaikki, jotka haluavat. Harrastuksen edetessä kunto ja itseluottamus kasvavat.