Moni muistaa tämän hyvän mielen sarjan, jossa lopussa aina oikeus ja oikeudenmukaisuus voitti. Nimeltään sarja on tietenkin Ritari Ässä, ja yhtä hyvää sarjaa missä on ihmeauto ei koskaan enää tule.
Sarja on tunnettu ”futuristisesta” teemamusiikista, jossa on jännitystä ja ikäänkuin myös digitaalisen auton ääniä. Samara Ginsberg sovitti kappaleen kahdeksalle sellolle ja soitti sen itse kahdeksalle raidalle.
Oheisella musiikkivideolla Ginsbergin versio:
Erittäin hienosti toteutettu ja ei poikennut paljonkaan alkuperäisestä, mutta piti sisällään akustisen soittimen dynamiikkaa. Joskin… tarvittiinko vibratoa? En tiedä. Ehkä ei olisi tarvittu, mutta se on nykyään niin yleinen, että jopa hieman ”maneeri”.
Tässä vertailun vuoksi alkuperäinen musiikki:
Tuosta klassisen musiikin nykykään lähes aina päällä olevasta vibratosta käydään ihan asiallista keskustelua, mm. tällä foorumilla: Sos, Overuse of vibrato in classical music…
Jos aihe kiinnostaa, niin tällä videolla on Roger Norrington johtama Mahlerin 9. sinfonia ilman vibratoa. Itse pidän tällaisesta lähestymistavasta, missä vibrato on vain ja ainoastaan tehokeino.
Lisäksi jos klassista musiikkia alkaa kuuntelemaan, että onko siinä vibratoa liikaa, niin saattaa olla, että se alkaa häiritsemään.
Mahler – Symphony No 9 – Norrington:
Lähde: The Awesomer
