Liukuportaat ovat kovin arkinen juttu. Mutta jos muistelee, niin ensimmäiset kerran niissä kulkeminen ei ollut aivan helppoa. Vieläkin kaiteesta saa pitää kiinni jos tulee pysähdys. Portaiden historia alkoi jo 1859, jolloin ensimmäinen malli patentoitiin.
Ensimmäinen tunnettu tapaus liukuportaista on USAlaisen Nathan Amesin käsialaa. Vuonna 1859 patentoitu sivulta katsottuna kolmionmuotoinen liukuporras jäi kuitenkin rakentamatta. Mitä ilmeisimmin kyytiin tulo ja pois jääminen olisi ollut varsin hankalaa. Portaat olisivat liikkuneet manuaalisen tai hydraulisen voiman avulla, höyrykoneella.
Samoin USAlainen Jesse W. Reno patentoi liukuporrasmallin vuonna 1892. Tästä suunnitelmasta tehtiin käytännön sovellus New Yorkin Coney Islandin huvipuistoon, huvittelutarkoitukseen. (Kuva patentista oli artikkeli alussa.)
Vuonna 1895 keksijä Charles D. Seeberger kehitti sanan escalator latinasta johtamalla: scala – askel ja elevates – nousta. Hän myös kehitti lähellä nykyistä olevan mallin liukuportaille. Erona oli, että portaissa ei ollut uria jotka limittäin mennessään pitävät portaat turvallisesti yhdessä.
G. A. Wheeler sai patentin omalle versiolleen 1899. Tässä mallissa ollaan jo melko lähellä nykyistä. Itse asiassa näissä portaissa oleva tasaisesti kujettava alkupää otettiin yleiseen käyttöön vasta 90 vuotta myöhemmin. (kuva on hieman väärinpäin patentissa alla)
Vuonna 1898 Britannian Harrods-tavaratalo asensi Knightsbridgen kauppaansa liukuportaat nimellä ”moving staircase”. Itse asiassa kyseessä oli enemmänkin liukuhihna, joka oli koottu 224 yhteen kytketystä nahkaosasta. Kehittäjä oli ranskalainen Piat. Järkyttyneille koeajajille tarjoiltiin brandyä ja hajusuolaa tarpeen mukaan. Portaat kulkivat vain ylös.
Wheeler ja Seeberger jatkoivat kehitystyötä yhdessä myivät uudet suunnitelmat sekä vanhat patenttinsa Otis Elevator Companylle 1899. Otis keskittyi muutenkin ostamaan erilaisia patenttejä 1900-luvun alussa. Mainittakoon, että ensimmäinen kaupallinen liukuporrasmalli valmistui Otisin tehtailla Yonkersissa New Yorkin osavaltiossa vuonna 1899. Puinen liukuporrasmalli voitti myös pääpalkinnon Pariisin Exposition Universellessa.
Renon suunnitelmat Coney Islandin jälkeen johtivat myös hänet liukuporrasmarkkinoille, firma oli nimeltään Reno Electric Stairways and Conveyors. Otis omisti patentin escalator-nimeen. Muun merkkisillä portailla oli eri ”nimi”. Otis osti Renon vuonna 1911 ja tuli hallitsevaksi liukuportaiden valmistajaksi. Myynnissä oli tällöin Seeberger A- sekä Renon Duplex Cleat -mallisia portaita. Lontoon maanalaiseen, Earls Courtin asemalle 1911 asennetut portaat olivat Seeberger A -mallia ja kulkivat n. 27 metriä minuutissa.
Myös Euroopassa kehitettiin liukuportaita ja mm. Hocquardt sai patentin keksinnölleen nimeltä Fahrtreppe vuonna 1906. Monet alkuaikojen yritykset menivät nurin tai ostettiin toisten kasvaessa suuremmiksi ja ottaen markkinoita haltuunsa.
1920-luvulla Otisin insinöörit David Lindquistin johdolla kehittivät nykyisen kaltaisen liukuporrastyypi Renon ja Seebergerin mallien pohjalta. Otis hallitsi markkinoita pitkän aikaa, mutta pikkuhiljaa portaat yleistyivät ja lisää valmistajia ilmaantui. Vuonna 1950 USAn patenttitoimisto epäsi Otisilta yksinoikeuden käyttää escalator-nimeä portailleen, koska sanasta oli tullut yleiskieltä. Muiden yritysten käyttämiä nimiä olivat mm. Motorstair, Electric Stairway sekä Moving Stairs.
Euroopassa sveitsiläinen Schindler esitteli oman versionsa 1930-luvun puolivälissä. Myös suomalainen Kone oli mukana markkinoilla ja osti 1970-luvulla ruotsalaisen Asea-Graham. Pienet valmistajat on ajan mittaan ostettu ja valmistus on keskittynyt suuriin merkkeihin. Tällä hetkellä suurimmat valmistajat ovat (liikevaihdon mukaan) 1. Otis, 2. Mitsubishi Electric, 3. Schindler, 4. Kone, 5. ThyssenKrupp.
Räjäytysanimaatio liukuportaiden toiminnasta:
Suomessa ensimmäiset liukuportaat tulivat käyttöön Turun Affärscentrumissa vuonna 1926, toisena Helsingin keskustan Stockmann-tavaratalossa 1930-luvulla. Suomen pisimmät liukuportaat ovat Helsinki-Vantaan lentoaseman rautatieasemalla. Terminaalien puoleisen päädyn liukuportaat ovat 72 metriä pitkät, ja niiden nostokorkeus on 31,5 metriä – Kertoo Wikipedia. Iltalehti tosin väittää, että Länsimetron Koivusaaren aasemalle olisi rakennettu vielä pidemmät.
Maailman pisimmät yksittäiset liukuportaat ovat Pietarin metrossa: Asemilla Ploštšad Lenina, Tšernyševskaja sekä Admiralteiskajaon on jokaisessa 138m pitkät ja 69m korkeat portaat.
Lähteet: Ye Olde History Tavern, The Elevator Museum, CBS News, Elevator Design Info, Wikipedia: Liukuportaat / Escalator, Statista, Elevatorpedia