Jokaisella on varmasti jonkinlainen mielipide, miltä posliinikeraamiset lasitetut figuurit näyttävät. Jollei aktiivisesti mielessä, niin jossain mielen taustalla sellaiset kulttuurilliset ajatuspolut kuitenkin pesivät – ja varmaankin tulevat päivänvaloon kun katselee näitä Jessica Harrisonin veistoksia. Siinä meneekin hyvä raja, nämä ovat veistoksia eivätkä posliiniesineitä, joissa on totuttu näkemään lapset lukemassa kirjaa yms. Kuitenkin tämän tyyppisten keramiikkaesineiden värit ovat aina kalman kelmeät, mikä antaa lisää tarttumapintaa Dark Ceramics -teossarjalle.

Itse en näitä kotiin ottaisi, mikä ei varmasti taiteilijan motivaatio olekaan. Yhteiskunnalliseen arkipäiväiseen kuvastoon jälleen tartutaan käsitteellisellä tasolla kun nukeilta on ”riisuttu” kasvot. Mikä veressä ja luurangoissa pelottaa? Kuolema? Näitä voisi pohdiskella enemmänkin, mutta kokemus on mielestäni parempi pitää kokemuksellisena hämmästymisenä ja jatkaa elämää eteenpäin.

Lähde: www.jessicaharrison.co.uk (via www.designboom.com)

Edellinen artikkeliLaser-skanneri-reppu tekee sisätiloista 3D-mallit lennosta
Seuraava artikkeliHot Wheels: Wonder Woman’s Invisible Jet – näkymätön lelu, kenties myös dematerialisoitunut; Entä hämystikki?