(tutustu peliin tähän liittyvän iteraktiivisen Youtube -videon kautta)
Konsepti optimaalisesta tietokonepelistä on äärimmäisen lavea. Toisaalta äärimmäisen yksinkertaiset pelit, kuten Scortched Earth tai tuoreampi Tower defence jaksavat koukuttaa kerta toisensa jälkeen, vaikka pelin grafiikka ja toteutus ovat äärimmäisen yksinkertaista tasoa. Toista ääripäätä edustavat pelit, kuten GTA4 tai tämän artikkelin aiheena oleva Heavy Rain, jotka perustuvat äärimmäisen tarkasti luotuun virtuaalimaailmaan ja tarinoihin, joilla yritetään duplikoida mahdollisimman tarkasti reaalimaailmaa. Äärimmäisen realistisisten pelien yhteydessä voidaan myös puhua interaktiivisesta elokuvasta, jossa tarina on elokuvamaisesti rakennettu, mutta tämän vaiheet ja lopputulos määräytyvät pelaajan tekemien valintojen kautta. Väliin tietenkin mahtuu koko kirjo pelejä, joissa ei välttämättä pyritä elokuvamaiseen kerrontaan, mutta peli on kutenkin rakennettu tarinan raameihin ja ylimpänä tavoitteena on saada peli pelattua läpi.
Heavy Rain edustaa tällä hetkellä kiistatta elokuvamaisten pelien, (tai interaktiivisten elokuvien) kirkasta kärkeä. Pelin ideana on selvittää Origamimurhaajaksi nimetyn sarjamurhaajan mysteeri. Pieniä poikia kaappaava ja murhaava tappaja on jälleen kaapannut pojan, ja tämä olisi löydettävä ennen kuin murhaaja ehtii tappaa pojan. Synkeähenkisen pelin tunnelma on tarkoin harkittu, eikä videopeleille tyypilliseen yliväritettyyn räiskeeseen ole sorruttu. Pelimaailmaa voisi jopa kuvailla kaurismäkeläisen harmaaksi ja minimalistiseksi. Ainoastaan selvästi mainoskikkana mukaan ängetty alastomuus hieman rikkoo vähäeleistä kokonaisuutta; eikö olisi voitu kerrankin voitu luoda oikeasti tavallisen pulliaisen näköisiä pelihahmoja, ilman epäsuhtaisen suurta rintavarustusta tai supervoimia?
Itse pelin tarina perustuu kohtauksiin, joissa pelaajan eteen heitetään elokuvamainen asetelma yksi toisensa jälkeen. Pelaajan toiminta kohtauksen aikana ratkaisee lopputuloksen ja vaikuttaa samalla muun tarinan kulkuun. Koska kohtaukset ovat tarkasti käsikirjoitettuja, on lopputuloksia tietenkin rajoitettu määrä – mahdollisuuden vaikuttaa tarinaan ovat kuitenkin laajat. Pelihahmoja, joita tarinassa ohjaillaan on neljä. Hahmoja ohjaillaan joko vapaasti tilassa tyylilliseen 3rd person tyyliin, tai sitten kiperät tilanteet ratkotaan peliohjainta heiluttamalla ja tämän nuppeja oikeassa järjestyksessä vääntelemällä.
Oikeastaan Heavy Rain onkin lähempänä elokuvaa, kuin peliä. Peliä ei voi hävitä, eikä kohtauksessa epäonnistuminen johda uuteen aloitukseen. Pelihahmot voivat toki kuolla pelin eri vaiheissa, mutta jos näin pääsee käymään, niin siinä tapauksessa tämä kuuluu osaksi tarinaa ja tämän lopputulosta. Pelaaja ei myöskään voi poiketa pelin tarjoamien kohtausten kirjoittamasta käsikirjoituksesta. Elokuvamaisuus ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole negatiivinen asia. Kerronta antaa mahdollisuuden seurata peliä täysin omalaatuisesta näkökulmasta, ikään kuin mukana kulkijan roolissa. Peliin liittyvä jännitys on enemmän elokuvamaista thrilleriä, kuin perinteisesti pelihin liittyvää, kieli keskellä suuta tapahtuvaa taitoilua. Tärkeänä osana peliä on tietenkin myös fotorealismia lähetelevä grafiikka, joka muistuttaa lähinnä muutamien vuosien takaisia tietokoneanimoituja elokuvia.
Vaikka peli on toteutukseltaan äärimmäisen hieno ja tarina mukaansa tempaava, ei peliä varmastikaan voi suositella kaikille. Jos pidät tämän tyylisista thrillereistä elokuvamuodossa, niin siinä tapauksessa peli on varmasti kuin nakutettu sinua varten. Jos sen sijaan olet ennemmin suoran toiminnan ja komedian perään, ei Heavy Rain välttämättä ole oikea pelivalinta.
Meille tämä kuitenkin putosi. Siitä arvosanaksi 4,5/5)
Lisää perusteellisempiä arvioita pelistä löytyy vaikkapa osoitteista v2.fi ja konsolifin.net