Satuin piipahtamaan Tukholmassa Supermarket Art Fair -taidemessuilla. Kyseiset messut olivat varjotapahtuma läheiselle taidemessuille, jossa esiintyi eurooppalaisia myyntigallerioita. Supermarketissa esiintyi enemmänkin nuorten taiteilijoiden tuotoksia tukevat pienemmät galleriat. Kamera sattui olemaan mukana ja ajattelin, että tehdäänpä Hilavitkuttimeen juttu tästä hepusta, jonka kitaroita jäin ihastelemaan.
Christian Blandhoel on parin vuoden aikana keskittynyt mm. My First Recordlabel -projektiin (www.myfirstrecordlabel.com), jossa hän on etsinyt ja löytänyt uusia tapoja hyökätä äänen ja soitinten valtakuntaan, etenkin kitaroiden. Pyysinkin häntä esittelemään kuinka viritetty sähkökitara toimii. Ainakin omaan korvaan soitto kuulosti hyvältä. Hieman samanlaiselta kuin mitä itse olen etsinyt viime aikoina.
Äänimassat vyöryvät kuin tyyninä särjettyinä aaltoina ohi tajunnan. MySpacesta löytyi ainakin yksi kappale. Oheisista kuvista voi vilkuilla, mitä kaikkea kitaroista voi saada aikaan, kun on puutyöt hanskassa. Ja kaikki elementit kitaroissa tietenkin soivat. Suuri osa muokatuista soittimista on jo saanut uuden omistajan, ja mielenkiintoista olisikin nähdä kuinka tällainen soisi bändissä.
Christianin portfoliosta voi käydä vilkaisemassa taiteilijan syvempää yhteiskunnallista sanomaa: www.blandhoel.com
