Gebhard Sengmüller kuvailee A Parallel Image -teostaan media-arkeologiseksi interaktiiviseksi veistokseksi. Hän on kiteyttänyt asian erittäin pätevästi seuraavaan. Lainaan teoksen kuvaustekstin englanniksi, sillä se on mielestäni hyvä ja kattava. Pahoittelen asiaa niille, jotka eivät osaa englantia:
”’A Parallel Image’ is an electronic camera obscura. This media-archaeological, interactive sculpture is based on the fictive assumption that the currently still valid principle of electronically transmitting moving images, namely by breaking them down into single images and image lines, was never discovered. The result is an apparatus that attempts a highly elaborate parallel transmission of every single pixel from sender to receiver. This is only possible by connecting camera and monitor using about 2,500 cables. Unlike conventional electronic image transmission procedures, ’A Parallel Image’ is technologically completely transparent, conveying to the viewer a correspondence between real world and transmission that can be sensually experienced.”
Kyseessä on siis hehkulampuilla toteutettu vastine varjosta, joka varjostaa toisessa päässä olevia sensoreita. Välissä lienee kuitenkin digitalisointia, joten täysin analogisesta kuvasta ei siinä mielessä voida puhua. Korjatkaa jos olen väärässä. Analoginen versio toimisi siten, että sähkön määrä pienenisi jollain ei-digitaalisella tekniikalla kun sähkön lähde ei kohtaisi valoa. Mikä voisi olla tälläinen tekniikka? Kertokaa te. Voisiko hyväksi käyttää kenties lämpöenergiaa?
Mielestäni erittäin hieno ja oivaltava teos. Piste i:n päällä on liikkuvan kuvan projisiointi sensoreihin. Katsokaa video!
Lähde: www.gebseng.com (www.todayandtomorrow.net)