a7c39b26aa1bb913_landing

Missourin yliopistossa kehitellään pennin kokoista ydinkäyttöistä paristoa. Tarkoituksena on kehittää pitkäaikainen voimanlähde esimerkiksi pienille sensoreille ja LOC-laitteille.

Vaikka ydinkäyttöinen paristo voi kuulostaa scifiltä joidenkin korviin, se on jo ikivanha keksintö, jonka perusteet on luotu jo 1900-luvun alussa. Paristoja hyödynnetään muun muassa sydämentahdistimissa ja satelliiteissa. Käyttöikää paristoilla on wikipedian mukaan 10-20 vuotta.

Pariston kehittäjän professori Jae Kwonin varsinainen läpimurto, koon lisäksi, on puolijohdetekniikassa. Kwon kehittämä paristo toimii nestemäisellä puolijohdetekniikalla, joka kestää perinteistä puolijohdetekniikkaa paremmin säteilyä. Seuraava kehitysaskel on paristojen tehon lisääminen, koon pienennys ja kokeilut muiden materiaalien kanssa. Kwon mukaan paristo on mahdollista rakentaa hiusta ohuemmaksi.

Jutusta jäi epäselväksi onko uuden tekniikan paristo kuinka luontoystävällinen ja mikä on sen käyttöaika. Ilmeisesti ainakaan beetajännitteiset akut eivät synnytä vaarallista jätettä, ja ne ovat periaatteessa ydinkäyttöisiä. Beetajänneteakkuja on povattu markkinoille jo ensi vuodeksi. Onko lukijoissa ketään ydinfysiikantuntijoita, jotka voisivat valaista ydinkäyttöisten paristojen ekologisuutta?

Joka tapauksessa, ainakin minulle, kelpaisi kasa kymmeniä vuosia kestäviä paristoja tai akkuja.

Lähde ja kuva.

Edellinen artikkelig-Spout – loppu läikyttämiselle
Seuraava artikkeliMIG-hävittäjien historiaa osa 2

10 KOMMENTIT

  1. Toivotaan että tästä seuraisi se harppaus mitä on pitkään odotettu älypuhelinten ja läppäreiden voimanlähteisiin… Jos patteri kestäisi edes muutaman vuoden niin sitä ei ikinä tarvitsisi laitteen elinaikana ladata 🙂

    Vaan taitaa olla vielä liian pieniä noihin laitteisiin virrat mitä tuolla tekniikalla pystytään tuottamaan.

  2. Vaikka ei oma lehmä olekaan ojassa, niin kyllä nyt silti enemmän tämän kehityksen toivon auttavan esim. sydämentahdistimien käyttäjiä, kuin sitä ettei minun tarvitsisi ladata koskaan kännykkääni.

  3. Hih, tuli heti mielikuva kun kaverilla kädessä oleva patteri yhtäkkiä ylikuormittuu ja possahtaa semmotteella pienellä sienipilvellä (:

  4. ”Hih, tuli heti mielikuva kun kaverilla kädessä oleva patteri yhtäkkiä ylikuormittuu ja possahtaa semmotteella pienellä sienipilvellä (:”

    Haha

  5. No nämä ovat vissiin betavoltaic tyyppisiä paristoja, joiden säteily on beta- eli elektronisäteilyä, joka ei läpäse esim paperiarkkia. Säteilyn eristäminen ei pitäisi olla mikään suuri ongelma

    edit: kirjoitusasu kuntoon 🙂

  6. Virta riittää noissa juurikin johonkin sydämentahdistimiin yms, tällä hetkellä. Kelloradio on jo siinä ja siinä. Virta ei ole missään nimessä edes kymmeniä milliampeereja, ei ainakaan nappiparistoissa.
    Energiaa vapautuu paristossa kontrolloidun ydinhajoamisen tuottamasta lämmöstä, pariston ulkopuolella vallitsevan lämpötilan ja pariston sisäisen lämpötilan erosta, suunnilleen vakioarvolla koko patterin eliniän läpi. Eli paristo ’kuluu’ vaikka laite ei ole päällä. Ydinhajoaminen ei pysähdy kun laitteesta laitetaan virta pois, vaan pariston elinikä riippuu aineen hajoamisnopeudesta, puoliintumisajasta.

  7. Eikös ne Skynetin terminaattoritkin käy just jollain tommosilla pattereilla?

  8. ”Ydinkäyttöinen kelloradio tms. ainakin kuulostaa melko pätevältä. Jos säteilystä päästään eroon, niin sittenhän kannattaa tehdä kunnon patteristo tällaisia vaikkapa perunakellariin ja vetää sieltä sähköt kodin vempaimiin. Säästyttäisiin sähkön kuljetukselta ja oltaisiin omavaraisia.”

    Jos panostettaisiin tehokkaasti energiaa käyttäviin laitteisiin, voitaisiin sähkö ottaa mainitsemasi kellarin perunoista.

  9. Kai kehittelevät samassa paikassa power armoreja ja laser gatlingeja pattereiden kavereiksi..?

  10. ”Kai kehittelevät samassa paikassa power armoreja ja laser gatlingeja pattereiden kavereiksi..?”

    Toivottavasti! Nyt on pakko mennä vielä näillä mattamustaksi maalatuilla lätkäkamoilla.

Kommenttien lisääminen on estetty.