On vuosi 1989. Kotitietokonemarkkinoiden herruudesta käydään tiukkaa kamppailua Commodore Amigan ja Atari ST:n välillä. Kyseisenä vuotena molemmille edellä mainituista koneista ilmeistyi myöskin mullistava ajopeli nimeltään Stunt Car Racer. Stun Car Racer oli peli, jossa autolla kurvailtiin tien sijasta korkealla kaiteella, kieli keskellä suuta taituroiden suunnattomien hyppyreiden ja jopa silmukoiden lävitse! Julkaisuajankohtanaan pelissä oli kerrassaan hämmästyttävän realistineen fysiikkamallinnus ja kun kyseessä oli TÄYTETYLLÄ verktorigrafiikalla toteutettu peli, eivät pienet yksityiskohdat, kuten kolmion muotoiset renkaat yhtään haitanneet realismia. Tunnelma oli kaiken kaikkian henkeä salpaava.
Vajaat 20 vuotta myöhemmin Amiga ja Atari ovat kadonneet pelikonemarkkinoilta, mutta ajopelejä tunkee markkinoille edelleen tiivaan tahtiin. Yksi Alkuperäisen Stunt Car Racering henkeä hehkuva peli on PS3:selle äskettäin ilmestynyt Motorstorm Pacific Rift
MotorStorm Pacific Rift on jatko-osa yhdelle PS3:sen ensimmäisitä ajopeleistä. Vaikka kyseessä onkin mainion ajopelin jatko-osa, niin tällä kertaa käytämme vertailukohtana pelille Amigan ”alkuperäistä” stunttiautopeliä.
Peleillä on paljon yhteistä. Sekä Pacific Riftiä, että Stunt Car Raceria pelaillessa on pidettävä kieli keskellä suuta. Ajoneuvo on suuren osan ajasta ilmassa, joten ajolinjat on valittava tarkkaan jorpakkoon päättyvän ilmalennon välttämiseksi. Tunnelma on henkeä salpaava, sillä yksi väärä ajoliike aihettaa radalta luistumisen ja peli on siltä osin menetetty. Molemmissa peleissä lisähaastetta aiheuttavan niin ikään kilpakumppanit, jotka yrittävät parhaansa mukaan ängetä heikommat pöpelikköön.
On totta, että pelien tekniikka on viimeisen kahden kymmenen vuoden aikana kehittynyt. Mielikuvistusta ei uusissa ajopeleissä enää tarvita arvuuttelemaan, että miltä ajoympäristö voisi todellisuudessa näyttää. Monipelimahdollisuudet ovat niin ikään parantuneet. Nykyaikaisia autopelejä on mahdollista pelata kavereita vastaan verkon ylitse, tai vaihtoehtoisesti kotona jopa neljään osaan jaetulta näytöltä. Aikoinaan Stunt Car Racerin monipeliä varten oli raahattava Amiga (ja toinen monitori) kaverin kämpillle, että monipeliominaisuuden sai käyttöön yhdistämällä laitteet kaapelilla toisiinsa.
Molempien pelien ilahduttavimpia ominaisuuksia on, että vaikka fysiikkamallinnus on toteutettu nappiin, pelejä ei kuitenkaan ole pilattu ylenpalttisella realismilla. Mitä sitten, jos ”oikealla autolla ei ikinä selviäisi sadan metrin ilmalennosta”, tai ”ei kisaa oikeasti voisi voittaa jos lentää rotkoon ekalla kierroksella”. Kuka tosissaan jaksaa autopelissä hioa ajolinjoja kierros kierroksen jälkeen kohdalleen?
Kumpi sitten on parempi peli? Epäilen että on parempi jättää Amiga naftaliiniin ja antaa pelin elää rauhassa muistojen eliitissä. Kahdeksankymmentäluvulla varttuneet tietävät, kuinka karun devalvaation lapsuudessa eletyt ilmiöt voivat kokea, kun näiden pariin palataan aikuisella iällä. Vai voiko joku tosiaan väittää, että esimerkiksi Ritari Ässän taika olisi säilynyt aikuisena uusintoja televisiosta katsellessa?
Nostalgiasyistä Stunt Car Racer saa tämän arvion ainoan viitosen. Aika näyttää, mihin Motorstorm: Pacific Rift on niin ikään loistopeli. Aika näyttää kuinka hyvät pisteet peli tulee lopulta keräämään.
Loppuun vielä vertailun vuoksi videota, miten autopelien kyseessä oleva alagenre on kehittynyt kahden viime vuosikymmenen kuluessa.
Ette voi ainakaan kieltää pelien hengellistä sukulaisuutta?
Lisää arvioita Motorstorm Pacific Rift pelistä löytyy esimerkiksi seuraavilta saiteilta: gamereactor.fi, plaza.fi, metacritic.com