Tällainen tavallinen uusavuton, modernin maailman mukavuuksiin tottunut pullamössöihminen voi tavallisesti enää vain haaveilla entisaikojen suurista seikkailuista, jolloin seitsemää merta seilattiin puuveneillä, luonnon armoilla ja ilman nykyaikaisia navigointilaitteita tai muita teknisiä apuvälineitä. Saksalais-tanskalainen Thies Matzen päätti kuitenkin jo nuorena poikana olla tyytymättä keskinkertaisuuteen ja lähti viettämään elämäänsä yksin merille ostamallaan kelpokuntoisella puuveneellä nimeltään Wanderer III.
Thies Matzenin seikkailu alkoi vuonna 1981, kun Thies nosti ankkurin Laboessa, Saksassa ja suuntasi merille ennalta määräämättömäksi ajaksi. Kahdeksan vuotta myöhemmin Thies tapasi Neitsytsaarilla ruotsalaisen arkkitehdin nimeltään Kicki Ericson, joka on siitä lähtien seilannut meriä puolisonsa rinnalla.
Erityisen kunnioitettavaksi matkanteon tekee se, että nyt 50-vuotiaassa aluksessa ei ole lähes lainkaan elektronisia apuvälineitä. VHF-radio hankittiin 13 vuoden seilaamisen jälkeen pakon edessä, sillä Irlannin satamaviranomaiset eivät laskeneet alusta satamasta ilman radiota. GPS paikantimelle ei ole Thiesin mielestä myöskään tarvetta, sillä suunnistaminen onnistuu mainiosti Kapteeni Cookin malliin sekstanttia hyväksi käyttäen (Thies tosin myöntää, että Voisi GPS-laitteen ottaa vastaan, mutta omia rahojaan ei laitteeseen pistäisi).
Thiesin 28 vuoden aikana seilaama reitti
Pariskunta elää hyvin pitkälle kädestä suuhun, kustantaen seilaamisen tekemällä ajoittain pidempiä pysähdyksiä eri satamissa, tehden näissä hanttihommia tarvikkeita tai rahaa vastaan. Myös aluksen huoltotoimet vaativat pidempiä pysähdyksiä satamissa. Vuosibudjetti on purjehtijapariskunnalla noin 2000 Euroa, joten kovin kallista puuhaa merillä seikkaileminen ei kuitenkaan ole.
Matkaa on taittunut Thiesille 28 vuoden purjehduksella jo noin 120 000 merimailia. Hommaa tarkoitus jatkaa niin pitkään, kuin vain mahdollista – ilman huolta huomisesta tietenkin. Eli sitten vaan rohkeutta keräämään ja puuvenekauppaan. Kukaan ei ainakaan enää voi väittää mahdottomaksi.
Lähde: Stern 08/2008