methane-plane.jpg

Siellä missä on metaania, on myös elämää. Näin uskoo NASA suunnitellessaan rakettikoneen lähettämistä Marsiin. Koneen on tarkoitus matkustaa punaista planeettaa ristiin rastiin 1,5 kilometrin korkeudella, haistellen jälkiä metaanista. Pienetkin määrät metaania johdattaisivat tutkijat mikro-organismien jäljille.

Lentolaitetta suunnitellaan paraikaa. Olisi se aika hauskaa, jos saataisiin viimein todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä. Tosin en vieläkään aivan varmuudella ymmärrä, mitä hyötyä siitä olisi meille ihmisille.

Lähde: http://space.newscientist.com

{democracy:14}
Edellinen artikkeliKolmiulotteinen hampurilaispalapeli
Seuraava artikkeliTyynypuhelin

1 KOMMENTTI

  1. ”Olisi se aika hauskaa, jos saataisiin viimein todisteita Maan ulkopuolisesta elämästä. Tosin en vieläkään aivan varmuudella ymmärrä, mitä hyötyä siitä olisi meille ihmisille.”
    Hyöty on ainakin se, että silloin tulee varmasti todistettua, ettei elämä maapallolla ole ainutlaatuista. Samalla taitaa kumoutua myös teoria jumalasta tms. ylimaallisesta luojasta tai olennosta.

    Monet ”asiantuntijat” ajattelevat nykyään, että elämä on tavallista ja että sitä syntyy aina, kun se vain on mahdollista. Että elämää syntyy siis joka paikkaan, missä on elämän edellytykset. Tähän viittaa jo pelkkä todennäköisyyslaskenta – vaikka elämän syntymiselle annettaisiin hyvin pieniä mahdollisuuksia, avaruus on kuitenkin niin valtava, että jossain sitä pitäisi kuitenkin olla meidän lisäksemme. Ja kun kerran Maassa on ”älykästä” elämää, niin silloin sitä on pakko olla muuallakin, koska Maa on hyvin keskinkertainen ja tavallinen paikka maailmankaikkeudessa.

    Toinen äärimahdollisuus on, että elämä on niin äärettömän harvinainen ilmiö, ettei sitä ole koskaan syntynyt missään muualla kuin täällä meillä!

    Kumpi sitten on parempi, vai onko sillä mitään väliä? Tuskin me koskaan pääsemme mahdollisten ”muiden” kanssa edes juttelemaan, siitä pitää jo suunnattomat etäisyydet huolen, luulisin.