Salibandy on monen liikkuvan nuoren suosikkilaji, koska se on melko helppo oppia ja se on luonteeltaan ketterää ja vauhdikasta. Sitä voi pelata helposti sisällä ja ulkona ja siihen riittää vain muutama varuste. Se on myös hyvä kunnonkohottaja ja kerromme sen liikunnallisista hyödyistä tarkemmin tässä artikkelissa.
Salibandy sekoitetaan arkikielessä usein sählyyn, mutta ne ovat tarkemmin määriteltynä saman lajin eri muotoja. Sählyä pelataan hieman vapaammin ja monet ovat kokeilleet sitä koulun liikuntatunneilla. Salibandyssa on puolestaan tarkempia sääntöjä ja se on kehitetty sarjatoimintaa varten. Molemmat lajit kehittävät kuitenkin erinomaisesti koordinaatiota ja kohottavat hyvin myös kuntoa. Salibandyn tarkemmat säännöt kannattaa tarkistaa osoitteesta salibandy.io.
Salibandyn perusteet haltuun
Salibandyn perusideana on saada pallo vastustajan maaliin mahdollisimman monta kertaa. Eniten maaleja peliajalla tehnyt joukkue voittaa pelin. Salibandy on jääkiekkoa ystävällisempi peli, koska siinä ei saa taklata. Jos näin kuitenkin tapahtuu, rangaistukseksi koituu vapaalyönti, rangaistuslaukaus tai jäähy.
Salibandy on joukkuelaji ja sen kentällä on yleensä 3-5 kenttäpelaajaa pelaajien iästä riippuen. Kenttäpelaajien lisäksi kentällä on myös maalivahdit. Kenttäpelaajia saa vaihtaa vaihtopenkillä oleviin pelaajiin milloin tahansa ja kuinka monta kertaa tahansa. Otteluun saa osallistua joukkuetta kohden korkeintaan 20 pelaajaa, joista yksi toimii maalivahtina
Peliaika erissä
Salibandyottelun peliaika jakaantuu eriin ja niiden määrä ja kesto riippuvat sarjasta ja pelaajien iästä. Salibandyottelun tulee sisältää vähintään kaksi 15 minuutin erää ja enimmäismäärä aikuisten sarjoissa on puolestaan kolme 20 minuutin erää.
Turnauksien otteluissa peliaika pysähtyy ainoastaan maalista, jäähystä tai tuomarin merkistä. Tällöin pelataan juoksevaa aikaa. Aikuisten yksittäisissä otteluissa käytetään niin sanottua tehokasta peliaikaa, sillä kello pysäytetään aina kun peli ei ole käynnissä. Tämä pätee silloinkin kun pallo menee yli laidan tai vapaalyönnin kohdalla.
Salibandykentän koko
Salibandykentän koko on virallisesti 40 metriä pitkä ja 20 metriä leveä. Virallinen maali on puolestaan 115 cm pitkä ja 160 cm leveä. Näitä mittoja käytetään aikuisten ja vanhempien junioreiden salibandypeleissä.
Pienemmille junioreille on käytössä pienemmät maalit ja pelikentät, jolloin pienemmän kentän koko on 30 metriä pitkä ja 15 metriä leveä. Vaihtoehtona on myös pelaaminen täysimittaisella kentällä poikittain, jolloin pelikentän koko on 20 metriä pitkä ja 10 metriä leveä. Maali on tässä tapauksessa myös pienempi ja se pienennetään maalinpienennyselementillä, joka kiinnitetään maaliin.
Mitä salibandyssa ei ole sallittua
Salibandyssä pelataan palloa mailalla ja pallon voi ottaa haltuun myös vartalolla. Pelissä on sallittua myös syöttää itselleen jalalla. Salibandyssä on myös sääntöjä, jotka kieltävät pelaajia tekemästä tiettyjä asioita. Säännöillä halutaan taata mukava ja reilu peli, jota on myös turvallista harrastaa.
Salibandyssa ei saa ensinnäkään painaa, sitoa tai nostaa vastustajan mailaa. Lisäksi vastustajan mailaan lyöminen on kiellettyä. Pelaaja ei saa pelata vastustajan jalkojen väleistä ja palloon koskettaminen tahallaan käsin tai pään avulla on kiellettyä. Palloa tulee pelata mailalla tai jalalla aina polvitasoa alemmalla, eikä sitä rajaa saa siis ylittää.
Vaikka salibandy on liikkeeltään nopeaa ja ketterää, on kaikenlainen aggressiivinen käyttäytyminen kiellettyä. Et saa siis taklata, pitää kiinni, työntää tai estää muita pelaajia. Lisäksi varusteenasi on aina maila, jota sinun tulee käyttää aina pelatessasi salibandya.
Salibandyssa ei ole myöskään sallittua pelata maasta, mikä havaitaan silloin kun molemmat polvet tai toinen käsi on lattiassa. Molemmat jalat eivät myöskään saa olla irti lattiasta, eli palloa ei saa pelata hypätessä.