Alessandro Farnese – Parman herttua ja hänen loistohaarniskansa tarina

Alessandro Farnese (1545–1592) oli yksi 1500-luvun Euroopan vaikutusvaltaisimmista sotapäälliköistä ja valtiomiehistä. Hän toimi Parman herttuana ja Espanjan Alankomaiden kuvernöörinä, ja hänet muistetaan sekä nerokkaana sotilasjohtajana että renessanssiajan loiston ruumiillistumana. Farnese jätti jälkeensä myös konkreettisen taideaarteen: upean koristehaarniskan, jonka milanolainen asemestari Lucio Piccinino valmisti ja jonka Farnese lahjoitti arkkiherttua Ferdinand II:lle. Tässä artikkelissa käydään läpi Farnesen elämä, sotilasura sekä tuon kuuluisan sotisovan tarina ja nykyinen olinpaikka.

Kuka oli Alessandro Farnese?

Alessandro Farnese syntyi vuonna 1545 vaikutusvaltaiseen italialaiseen Farnesen sukuun. Useimmat lähteet, kuten Encyclopædia Britannica, ajoittavat syntymän 27. elokuuta 1545 Roomaan, joskin osa lähteistä mainitsee syntymäpaikaksi Parman. Hänen isänsä oli Parman herttua Ottavio Farnese ja äitinsä Margareeta Parmalainen (Margaret of Parma), pyhän saksalais-roomalaisen keisarin Kaarle V:n avioton tytär.

Suku oli jo ennestään mahtava. Alessandro oli paavi Paavali III:n pojanpojanpoika, ja myös Paavali III:n oma nimi oli alun perin Alessandro Farnese – juuri hän oli nostanut suvun Euroopan politiikan huipulle. Äitinsä kautta nuori Alessandro oli sukua Espanjan kuningashuoneelle: Espanjan kuningas Filip II oli hänen enonsa, sillä Margareeta oli Filipin sisarpuoli. Filip kasvatti Alessandroa osan aikaa Espanjan hovissa serkkujensa ja muiden nuorten ruhtinaiden seurassa, mikä sitoi hänet tiiviisti Habsburgien valtapiiriin ja Euroopan suurvaltapolitiikkaan.

Sotilasura Espanjan palveluksessa

Varttuessaan Alessandro Farnese teki huomattavan uran Espanjan armeijan palveluksessa. Aikalaiset ja myöhemmät sotahistorioitsijat ovat pitäneet häntä yhtenä aikakautensa taitavimmista kenttäpäälliköistä – johtajana, joka yhdisti henkilökohtaisen rohkeuden, kärsivällisyyden ja poikkeuksellisen strategisen silmän. Hän ei luottanut pelkästään voimaan, vaan yhdisti piiritystaidon, insinööritaidon ja neuvottelut tavalla, joka oli aikanaan harvinaista.

Lepanton taistelu 1571

Farnese sai ensimmäisen suuren maineensa vuonna 1571 Lepanton meritaistelussa, jossa kristittyjen valtioiden muodostaman Pyhän liiton laivasto löi Osmanivaltakunnan laivaston Kreikan rannikolla. Taistelu oli yksi historian suurimmista soutualusten yhteenotoista ja käännekohta Välimeren valtataistelussa. Farnese kunnostautui siinä henkilökohtaisella rohkeudellaan ja lunasti paikkansa Espanjan sotapäälliköiden eturivissä.

Alankomaiden kuvernöörinä 1578–1592

Vuonna 1578 Filip II nimitti Alessandron Espanjan Alankomaiden kuvernööriksi edellisen käskynhaltijan, Don Juan Itävaltalaisen, kuoltua. Tehtävä oli poikkeuksellisen vaikea: Alankomaissa käytiin pitkää kahdeksankymmenvuotista sotaa (1568–1648), jossa protestanttiset pohjoiset maakunnat kapinoivat katolista Espanjaa vastaan.

Farnese osoittautui taitavaksi sekä sotilaana että diplomaattina. Hän palautti 1580-luvulla eteläiset maakunnat – suunnilleen nykyisen Belgian alueen – Espanjan ja katolisen kirkon hallintaan ja valtasi useita merkittäviä kaupunkeja. Osan kaupungeista hän taivutti puolelleen neuvotteluilla ja lupauksilla, osan voimalla. Menestyksekkäät sotatoimet jopa kaksinkertaistivat Espanjan hallitsemien alueiden määrän Alankomaissa.

Antwerpenin piiritys ja kuuluisa laivasilta

Farnesen uran näyttävin saavutus oli Antwerpenin piiritys. Hän aloitti saarron heinäkuussa 1584 ympäröimällä kaupungin linnoitusketjulla ja katkaisemalla sen yhteydet maitse. Sen jälkeen hän sulki Schelde-joen rakentamalla sen yli valtavan kelluvan sillan, joka koottiin yhteen kytketyistä proomuista ja ankkuroitiin raskaasti aseistettujen linnakkeiden väliin. Silta valmistui helmikuussa 1585 ja esti kaupungin huoltamisen mereltä käsin.

Kapinalliset yrittivät tuhota sillan räjähteillä lastatuilla palolaivoilla, jotka aiheuttivat huomattavaa tuhoa, mutta Farnesen insinöörit korjasivat rakennelman. Antwerpen antautui 17. elokuuta 1585 nälän murtamana. Voittoa on pidetty yhtenä Alankomaiden kapinan teknisesti taidokkaimmista sotatoimista. Antautumisen jälkeen protestanttien oli joko kääntyttävä katolilaisuuteen tai lähdettävä kaupungista, ja arviolta lähes puolet Antwerpenin noin 80 000 asukkaasta muutti pohjoiseen.

Parman herttuaksi 1586

Kun Alessandron isä Ottavio kuoli vuonna 1586, Alessandrosta tuli Parman ja Piacenzan herttua. Hän olisi halunnut matkustaa Italiaan hoitamaan perintöruhtinaskuntaansa, mutta Filip II piti häntä korvaamattomana Alankomaissa eikä myöntänyt lupaa lähtöön. Niinpä Alessandro nimitti poikansa Ranuccio Farnesen sijaishallitsijaksi Parmaan ja jatkoi itse sotatoimia pohjoisessa. Käytännössä hän hallitsi herttuakuntaansa etäältä koko loppuelämänsä ajan, keskittyen Espanjan sotilaallisiin tavoitteisiin.

Armada, Ranskan sotaretket ja viimeiset vuodet

Espanjan Armada 1588

Vuonna 1588 Farnesella oli keskeinen rooli Filip II:n suunnitelmassa hyökätä Englantiin ja kukistaa kuningatar Elisabet I. Ajatuksena oli kuljettaa Farnesen Alankomaissa odottava maa-armeija Englannin kanaalin yli proomuilla Espanjan Armadan eli ”voittamattoman laivaston” suojassa. Suunnitelma oli kuitenkin alusta asti hankala: Farnesen joukoilla ei ollut turvallista syväsatamaa, josta nousta laivoihin.

Englannin laivaston hyökkäys hajotti Armadan kesällä 1588, eivätkä Farnesen joukot koskaan päässeet ylittämään kanaalia. Hanke epäonnistui täydellisesti. Vastoin yleistä käsitystä Farnese ei siis hävinnyt varsinaista taistelua englantilaisille – hänen armeijansa jäi odottamaan rannikolle – mutta epäonnistuminen heikensi silti hänen asemaansa kuninkaan suosiossa.

Ranskan sotaretket ja kuolema

Ranskan kuninkaan Henrik III:n salamurhan jälkeen (1589) Filip II määräsi Farnesen Ranskaan tukemaan katolista liittoumaa protestanttista Henrik IV:tä eli Henrik Navarralaista vastaan. Vuonna 1590 Farnese pakotti Henrik IV:n luopumaan Pariisin piirityksestä, ja vuosina 1591–1592 hän marssi vapauttamaan piiritetyn Rouenin kaupungin. Caudebecin taistelujen yhteydessä Farnese haavoittui käsivarteen ja joutui vetäytymään joukkoineen raskain tappioin.

Vuosien lakkaamattomat sotaretket olivat murtaneet hänen terveytensä. Alessandro Farnese kuoli 3. joulukuuta 1592 Ranskan Arrasissa 47 vuoden ikäisenä. Osa lähteistä liittää kuoleman Caudebecissa saatuun haavaan, mutta esimerkiksi Alessandro Farnese, duke of Parma and Piacenza -elämäkerta korostaa ennen muuta uupumusta ja pettymyksiä. Yksityiskohtaisemman kuvan uran vaiheista saa myös englanninkielisestä elämäkerrasta Alexander Farnese, Duke of Parma. Herttuan perinnön Parmassa otti haltuunsa hänen poikansa Ranuccio.

Lucio Piccininon loistohaarniska – renessanssin käsityön huippu

Farnesen nimeen liittyy yksi renessanssin hienoimmista säilyneistä asekokonaisuuksista: koristeellinen paraatihaarniska, johon kuuluu varustus sekä ratsastajalle että hevoselle. Kyseessä ei ollut tavallinen taisteluvaruste vaan ennen kaikkea taideteos ja vallan symboli – niin sanottu paraati- eli juhlahaarniska, jollaista käytettiin seremonioissa, kulkueissa ja ritariturnajaisissa eikä varsinaisessa taistelussa.

Haarniska valmistettiin arviolta vuosina 1575–1580 Milanossa, joka oli renessanssin aikana Euroopan johtava haarniskojen valmistuskeskus. Sen tekijäksi mainitaan yleensä milanolainen asemestari ja kultaseppä Lucio Piccinino (toiminut noin 1570–1589), joka oli yksi kaupungin johtavista haarniskojen koristelijoista Missaglian ja Negrolin suvun kaltaisten mestarien rinnalla. Attribuutio perustuu kuitenkin pääosin tyyliseikkoihin ja 1500-luvun lähteisiin, joten osa museoista pitää Piccininoa vain haarniskan mahdollisena tekijänä. Koristekuvioiden suunnittelu on puolestaan liitetty Parman hovin kultaseppään Andrea Casaliniin.

Teräs on takottu ja pakotettu korkeakohokuvioin sekä koristeltu kullalla ja hopealla damaskoiden – tekniikalla, jossa jalometallia upotetaan teräksen pintaan hienoiksi kuvioiksi. Lopputulos on tiheän koristeellinen kokonaisuus mytologisine ja sotaisine aiheineen, joka ilmensi omistajansa varallisuutta ja asemaa enemmän kuin tarvetta suojautua. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että osa lähteistä arvelee haarniskan alkuperäiseksi tilaajaksi Alessandron sijaan hänen isäänsä Ottavio Farnesea.

Renessanssin aseseppien työ oli huipputaidetta siinä missä maalaus tai kuvanveisto, ja parhaat kappaleet noudattivat samoja sommittelun ja mittasuhteiden ihanteita kuin muukin ajan taide – samoja periaatteita, joita käsitellään esimerkiksi kultaista leikkausta koskevassa artikkelissamme.

Miten haarniska päätyi Ferdinand II:lle?

Haarniska tunnetaan nykyään usein juuri ”Ferdinand II:n haarniskana”, sillä Alessandro Farnese lahjoitti sen Tirolin arkkiherttualle Ferdinand II:lle (Linz 14.6.1529 – Innsbruck 24.1.1595). Ferdinand oli laajemman Itävallan (Further Austria) arkkiherttua ja yksi aikansa innokkaimmista asekokoelmien kerääjistä. Hän pyysi haarniskaa itselleen jo vuosina 1577–1578, ja se saapui Innsbruckiin tammikuussa 1580. Ferdinand sijoitti sen kuuluisaan Ambrasin linnan kokoelmaansa, jossa hän esitteli kuuluisien henkilöiden varustuksia – kokoelma oli yksi Euroopan ensimmäisistä järjestelmällisistä museoista.

Missä haarniskan voi nähdä nykyään?

Ambrasin kokoelman pääteokset siirrettiin Wieniin 1800-luvun alussa (noin vuonna 1806). Nykyään Farnesen paraatihaarniska on esillä Wienin taidehistoriallisen museon (Kunsthistorisches Museum) ase- ja metsästyskokoelmassa (Hofjagd- und Rüstkammer), joka on yksi maailman merkittävimmistä historiallisten aseiden ja haarniskojen kokoelmista. Haarniskaperinteestä kiinnostuneelle myös aivan toisenlaiset varusteet, kuten nykyajan koirien haarniskat, avaavat näkökulman siihen, miten suojavarustusta on sovellettu eri tarkoituksiin ja eri aikoina.

Farnesen perintö

Alessandro Farnese jäi historiaan ennen kaikkea sotilaallisen taitonsa ansiosta: hän vakiinnutti Espanjan vallan eteläisissä Alankomaissa, ja monet sotahistorioitsijat pitävät häntä 1500-luvun taitavimpien kenttäpäälliköiden joukossa. Hänen uransa kietoutui aikakauden suuriin käännekohtiin – Lepantoon, Alankomaiden kapinaan, Espanjan Armadaan ja Ranskan uskonsotiin. Eteläisten maakuntien pysyminen katolisena ja Espanjan hallinnassa muokkasi Belgian ja Alankomaiden rajaa tavalla, joka näkyy kartalla yhä tänään.

Samalla hänen nimeensä liitetty haarniska muistuttaa renessanssin käsityötaidon korkeudesta. Vastaavaa keskiajan ja uuden ajan taitoa pääsee ihailemaan myös esimerkiksi Ranskassa, jossa Guédelonin linnaa rakennetaan edelleen puhtaasti keskiaikaisin menetelmin. Farnesen tarina on hyvä esimerkki siitä, kuinka yksittäisen henkilön elämä avaa ikkunan kokonaiseen aikakauteen ja sen taiteeseen.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Kuka oli Alessandro Farnese?

Alessandro Farnese (1545–1592) oli italialainen aatelismies, Parman ja Piacenzan herttua vuodesta 1586 ja Espanjan Alankomaiden kuvernööri vuodesta 1578. Häntä pidetään yhtenä aikakautensa taitavimmista sotapäälliköistä.

Miksi Farnese tunnetaan parhaiten?

Hänet muistetaan menestyksekkäistä sotaretkistään Alankomaissa – erityisesti Antwerpenin valtauksesta 1585 – roolistaan Espanjan Armadan suunnitelmissa 1588 sekä ylellisestä paraatihaarniskasta, jonka hän lahjoitti arkkiherttua Ferdinand II:lle.

Kuka valmisti Farnesen haarniskan?

Haarniska valmistettiin Milanossa noin vuosina 1575–1580. Sen tekijäksi mainitaan yleensä asemestari Lucio Piccinino, joskin osa museoista pitää häntä vain mahdollisena tekijänä. Koristekuvioiden suunnittelu on liitetty kultaseppä Andrea Casaliniin.

Missä haarniska on nykyään?

Haarniska on esillä Wienin taidehistoriallisessa museossa (Kunsthistorisches Museum) ase- ja metsästyskokoelmassa. Se päätyi sinne arkkiherttua Ferdinand II:n Ambrasin linnan kokoelmasta 1800-luvun alussa.

Miten ja milloin Farnese kuoli?

Farnese kuoli 3. joulukuuta 1592 Ranskan Arrasissa 47-vuotiaana. Vuosien sotaretket olivat heikentäneet hänen terveytensä, ja hän oli haavoittunut käsivarteen Ranskan sotaretkellä Caudebecin lähistöllä.