Vuonna 2006 Massachusettsin sairaalan lääkärit pyrkivät parantamaan naisen parantumatonta masennusta asentamalla kaksi elektrodia hänen aivojensa sisäkotelon tiehyeisiin / viejähaarakkeisiin. Kohta valittiin sen perusteella, että aivon tämän alueen on tutkimuksissa havaittu liittyvän masennukseen.
Nämä johteet vedettiin korvien takaa ihon alle solisluiden kohdalle, jossa oli kaksi tulitikkuaskin kokoista akkua. Kun leikkaus oli valmis ja virta kytkettiin, toivottiin, että masennusoireet katoaisivat. Tämä oletettiin tapahtuvan, koska uusi virtapiiri saisi aivosignaalit johtamaan muualta kuin aivojen alueelta, missä masennus ”syntyy”.
Leikkaus onnistui ja tästä naisesta tuli ensimmäinen onnistunut DBS- eli Deep Brain Stimulation (’syväaivostimulaatio’) -hoidon läpikäynyt masennuspotilas. Hän pääsi ylös sängystä, hankki lapsen ja palasi osa-aikatyöhön.
DBS-hoito on nyt tavallaan korkean tason hoito masennukseen: Hoito on kallis, mutta se on auttanut tapauksiin, joissa muut hoidot on todettu tehottomiksi.
DARPA, Yhdysvaltain asevoimien tutkimusorganisaatio, on tarttunut hoitoon ja kehittää sitä sotilaiden traumanjälkeiseen stressihäiriöön (PTSD), skitsofreniaan, aivovaurioihin, rajatilahäiriöihin, levottomuuteen, riippuvuuksiin sekä masennukseen. Ajatuksena on muuttaa koko lähestymistapa masennukseen ja psykiatriseen hoitoon: Kenties tulevaisuudessa kaikki mielen häiriöt voidaan hoitaa elektrodeilla. Todellisuus on kuitenkin huomattavasti mutkikkaampi.
Parkinsonin tautiin hoitoa esimerkiksi ei ole saatu toimimaan tehokkaasti, mm. koska tauti ei keskity niin tarkasti tiettyyn aivoalueeseen. Samalla on herätty pohtimaan hoidon eettisyyttä: Muuttaako DBS-hoito potilaan identiteettiä? Tuleeko elektrodeista mahdollisuus blokata tavanomainen paha olo, joka ei ole masennusta? Entä mitä jos laite hakkeroidaan?
Lisäksi DARPAn äkillinen tarttuminen aiheeseen on herättänyt kysymyksen: Pyritäänkö luomaan jonkinlainen supersotilas-ohjelma? Elektrodeilla voitaisiin mm. palauttaa haavoittuneiden muistoja. Tai voitaisiinko hoito liittää DARPAn “The Pentagon’s Brain”-tutkimukseen, jossa pyrittiin mikrosirujen avulla yhdistämään sotilaiden aivot tekoälyyn, joka yksinkertaistaisi, yhdistäisi tai nopeuttaisi sotilaiden päätöksentekoa?
Hoito on herättänyt monia kysymyksiä, mutta toisaalta auttanut monia potilaita.
DBS-hoito on myös aiheuttanut yllättäviä sivuoireita. Eräs 43-vuotias mies sai DBS-hoidon Touretteen. Tiksit saatiin kuriin hoidolla. Kuitenkin vuoden jälkeen potilas alkoi kokemaan dissosiaatiota omasta persoonastaan. Shokkien määrää lisätessä potilas tuli levottomaksi ja kyyristyi nurkkaan, peitti kasvonsa käsillään ja puhui lapsenomaisella äänellä. Jälkikäteen potilas ei muistanut tapahtunutta. Vuonna 2015 tehdyssä arvioinnissa todettiin, että tällaiset tapaukset olivat yleisiä juuri Touretten hoidossa.
Parkinsonin tautiin hoidon saaneesta 29 potilaasta 20% koki muuttuneen ruumiinkuvan ja kokivat tunteneensa olonsa kuin olisi kone.
Joissain tapauksissa hoito on myös aiheuttanut mm. heikentynyttä sanallista kyvykkyyttä sekä muistia, masennusta, lisääntynyttä itsemurha-alttiutta, rauhattomuutta sekä maniaa. Jonkin aivojen limbisen järjestelmän osan simuloinnin on myös havaittu aiheuttaneet euforian tunteen, joka poistaa kivun tunteen tai masennuksen.
Monessa tapauksessa leikkaus on kuitenkin ollut täysin sivuoireeton ja onnistunut. Leikkauksen puolesta puhuu lisäksi se, että se voidaan perua. (Toisin kuin eräät aiemmat aivoihin liittyvät leikkaushoidot.) DBS-hoitoa on käytetty viime aikoina yhä useampaan oireeseen: krooninen kipu, päänsäryt, sairaalloinen ylipainoisuus sekä Writer’s cramp -oire.
Eräs italialainen lääkäri on todennut, että tällaista psykokirurgiaa voitaisiin käyttää rikollisiin ja huumeriippuvaisiin. Argumentti on ollut, että psykopaattinen käyttäytyminen on täysin biologista ja voidaan pysäyttää.
Hoitokeinoa tutkitaan jatkuvasti: Pyritään löytämään uusia reagoivia alueita aivoissa, sekä otetaan uusia potilaita. Hoidosta käydään eettistä keskustelua, ja mm. hoidon ajankohdan on havaittu olevan monessa tapauksessa kriittisessä asemassa.
Tulevaisuus näyttää, tuleeko tämä hoito yhä kehittymään, vai löydetäänkö esimerkiksi uusia lääkkeellisiä keinoja puuttua psykiatrisiin sairauksiin.
Lähde: Gizmodo
