Sattumalta olin kerran kaupassa, jossa näin itämaisen miehen tutkivan vesimeloneja. Näytti tietävän mitä tekee, joten kysyin, että mistä on kyse. Mies vastasi, että hän etsii kypsää melonia. Kysyin tietenkin tietämättömänä, että mistä sen tietää, että on kypsä. Tähän mies antoi hyvän ohjeen, jota en ole muualla kohdannut!
Ohjeena on tutkia vesimelonin päässä oleva ”piste” ja sen ympäristö. Kyseessä on siis vastakkainen pää kuin mistä meloni on kiinni kasvaessaan. Oheisessa kuvassa on piirretty ympyrä tämän ympärille. Ensin tutkitaan pisteen koko: Mitä pienempi piste, sitä kypsempi meloni (kuvassa 1.). Tämän lisäksi tutkitaan pisteen ympärillä oleva alue (kuvassa 2.). Mikäli alue on hyvin pehmeä, meloni on ylikypsä. Pieni piste ja kova tai hieman pehmeä ympärys ovat juuri sopivan melonin merkit. Toki jos melonin aikoo syödä paljon myöhemmin niin kannattaa ottaa hieman raaka. Tämä vinkki on itselläni toiminut aina ja kaikissa meloneissa. Muutaman melonin oston jälkeen alkaa hahmottamaan hyvin tarkasti melonin kypsyysasteen!
Usein tarjotaan kypsyyden selvittämiseksi melonin koputtelua: Äänen pitäisi olla mm. ”tenori” tai ”muuten sopiva”. Tämä on kovin hankalaa ja vaatii runsaasti harjoittelua. Lisäksi tätä on vaikeampi soveltaa eri tyyppisiin meloneihin – eikä ylikypsää melonia tunnista.
On myös muita keinoja, joiden avulla voi valita itselle sopivan melonin. Tunnetuin on kenties melonin sukupuolen tunnistaminen. Emi-meloni on muodoltaan pyörempi ja maultaan runsaampia tai makeampi. Hede-meloni on muodoltaan soikeampi ja maultaan miedompi tai vetisempi. Tämä pätee kaikkiin meloneihin.
Meloneissa on vaaleampi kohta, jonka perusteella voi päätellä jotain melonin mausta. Vesimeloni on makeimmillaan kun tämä kohta on kellertävä.
Tämän lisäksi meloneista voi etsiä ruskehtuneita viillolta näyttäviä jälkiä tai ruhjeita: Nämä viestittävät makeammasta melonista.
Näillä vinkeillä pitäisi löytyä hyvä ja kypsä meloni. Onnea tutkintoihin!
Tässä vielä vinkki, kuinka leikata vesimeloni näppärästi (isompi veitsi on suositeltava):
