Uusiseelantilainen valokuvaaja A.B Watson pohtii yhden objektiivin taktiikkaa hyvin perustellusti. Jossain määrin olen samoilla linjoilla Watsonin kanssa, usea eri polttovälinen tai zoom-objektiivi lopulta vaikeuttaa kuvaamista ja siten rajoittaa sitä.
Itse olen aloittanut valokuvaamisen yksinkertaisella kokoonpanolla, F1.8 50mm objektiivi ja kinofilmikamera. Kuvaamisen aloittaminen oli hankalaa, koska täytyy oppia ymmärtämään tekniikasta aukko, valotusaika sekä filmin herkkyys. Tämän lisäksi täytyi ymmärtää valo ja kuinka sitä käytetään kuvatessa.
Nykyään ensimmäinen järjestelmälamera on varustettu zoom-objektiivilla, vaihdettavalla filminherkkydellä (iso-luku) sekä automatiikalla (aukko ja valotusaika). Itse kuvatessani zoom-objektiivilla en löydä kuviini samanlaista drivea kuin jos kuvaan yhdellä kiinteän polttovälin objektiivilla. Toisaalta kuvasarja on usein yhtenäisempi, mikäli kaikissa kuvissa on sama polttoväli. Liian moneen säädettävään ominaisuuteen helposti hukkuu. Kun täytyy etsiä oikeaa etäisyytta kohteesta, sopivaa valoa, vaikeaa valotusaikaa ym. kuvatessa on suuri osa säätöä ja liikkumista, sekä vaistonvaraista toimintaa.
Kuten Watson mainitsee, kiinteän yhden polttovälin kuvamisessa tulee tutuksi vaikka 50mm:n optiikan kanssa ja oppii vaistonvaraisesti etsimään oikean etäisyyden ja paikan kuvata. Tässä tilanteessa zoom saattaisi tehdä ”laiskaksi” ja räiskisi kuvia samalla paikalla seisten. Kuvatessa liikkuminen on hyvä, kuten vaikka nyrkkeilyssä, näkee aina uusia kulmia lähestyä kohdetta!
Lähde: Petapixel