Gekkoliskon jaloissa on karvoja, joiden avulla se pystyy kiipeilemään seinillä tai vaikka ikkunalasia pitkin.
Miljoonat karvat jakautuvat päistään erittäin ohuiksi säikeiksi, jotka tarttuvat pinnan mikroskooppisiin epätasaisuuksiin ja molekyylitasolla vaikuttava van der Waalsin voima kiinnittää lisäksi liskon alustaan.
Gekon jalka tarttuu, kun se työntää sitä taaksepäin ja irtoaa helposti eteenpäin vedettäessä.
Stanfordin yliopistossa Kaliforniassa on jo vuosia kehitelty gekkoliskon jalkakarvoja matkimalla materiaalia, jonka avulla ihminenkin voisi kiipeillä seiniä pitkin.
Tuoreessa Newscientistin uutisessa kerrotaan Stanfordin roboteista, mitkä pystyvät kiipeilemään seinillä ja nostamaan yli sata kertaa oman painonsa.
Pienin roboteista painaa vain 20 milligrammaa, mutta kykenee nostamaan 500 milligrammaa painavan paperiliittimen pystysuoraa seinää kiivetessään.
StickyBot-robotti painaa 9 grammaa, yli kilon pystyy kuitenkin kiivetessään nostamaan hän ja 12 grammaa painava μTug kykenee vetämään vaakasuoralla alustalla 24 kiloa painavaa esinettä.
Tartuntapinnassa on runsaasti kumisia, erittäin ohuita karvoja, jotka taipuvat kiinni alustaan paineen alla ja lisäävät tartuntapinta-alaa.