Yhdysvaltalainen pankkiiri John Krubsack päätti vuonna 1903 kasvattaa oman tuolin. Vuonna 1907 Krubsack istutti 32 saarnivaahteraa takapihalleen. 11 vuotta myöhemmin hän istui tyytyväisenä luomuksessaan.
Yhdentoista vuoden aikana Krubsack taivutti, leikkasi, yhdisti ja muotoili, kunnes oksista ja varsista alkoi muodostua hiljalleen tuoli. Vuosien varrella luonto hitsasi tuolin yhdeksi kappaleeksi. Kun tuoli oli lopulta tarpeeksi vahva kestääkseen istumista, Krubsack leikkasi sen ja siirti ylpeytensä sisätiloihin.
Tuoli oli esillä vuoden 1915 maailman näyttelyssä nimikkeellä ”Tuoli joka kasvoi”. Huolimatta useista korkeista tarjouksista Krubsack ei koskaan myynyt rakkaudella kasvattamaansa tuolia. Hän jätti tuolin perintönä huonekaluliikkeen omistaneille lapsilleen. Tuolin nykyinen olinpaikka on tuntematon.
Paljon tuon ekologisemmaksi ei enää designia saa. Eiköhän aleta kasvattamaan kaikenlaisia huonekaluja pitkin Suomea. Vertaillaan tuloksia sitten reilun kymmenen vuoden kuluttua. Asiasta kiinnostuneille linkki englanninkieliseen artikkeliin puiden muokkaamisesta.