Lentopallon säännöt: kierto, pisteytys ja sallitut kosketukset

Lentopallo on yksi maailman suosituimmista joukkueurheilulajeista, ja se on helppo aloittaa niin koulun liikuntatunnilla, kesämökin pihanurmella kuin seuran kilpasarjassakin. Pelin perusajatus on yksinkertainen: pallo pyritään saamaan putoamaan vastustajan kentälle verkon yli niin, ettei se kosketa omaa kenttää. Säännöissä on silti useita yksityiskohtia, jotka hämmentävät aloittelijaa – miten pelaajat kiertävät, kuinka pisteet lasketaan ja montako kertaa palloon saa koskea ennen palautusta. Tämä opas käy lentopallon säännöt läpi selkokielellä ja nojaa Kansainvälisen lentopalloliiton (FIVB) virallisiin sääntöihin kaudelle 2025–2028, joita myös Suomen Lentopalloliitto noudattaa.

Alla oleva pikafaktalaatikko tiivistää tärkeimmät luvut, minkä jälkeen käymme läpi kentän, joukkueet, kierron, pisteytyksen ja sallitut kosketukset vaihe vaiheelta. Mukana on myös vertailu sisä- ja rantalentopallon välillä sekä vastauksia yleisimpiin kysymyksiin.

Mikä lentopallo on ja mikä pelissä on tavoitteena

Lentopallossa kaksi joukkuetta pelaa vastakkain verkon erottamalla kentällä. Jokainen joukkue yrittää pelata pallon vastustajan puolelle niin, että se osuu maahan kentän rajojen sisäpuolella. Samalla joukkue puolustaa omaa kenttäänsä ja estää palloa putoamasta omalle alueelleen. Peli alkaa syötöllä, jonka jälkeen pallo on pelissä, kunnes se putoaa maahan, menee ulos rajojen ulkopuolelle tai joukkue tekee virheen.

Joukkueella on käytössään enintään kolme kosketusta, joilla se palauttaa pallon verkon yli. Tyypillinen kuvio on vastaanotto, nosto ja isku, mutta kosketukset saa käyttää vapaasti. Pallon saa pelata kaikilla kehon osilla, kunhan osuma on puhdas lyönti eikä palloa oteta kiinni tai kanneta. Jokaisesta päättyvästä pallosta jaetaan piste – tätä kutsutaan rally point -järjestelmäksi, jossa myös vastaanottava joukkue voi voittaa pisteen.

Kenttä, verkko ja välineet

Lentopallokenttä on suorakaide, joka mittaa 18 metriä pitkä ja 9 metriä leveä. Kenttää ympäröi vähintään 3 metrin levyinen vapaa alue, ja virallisissa kilpailuissa esteettömän tilan tulee olla korkeudeltaan vähintään 7 metriä. Verkko jakaa kentän kahteen yhtä suureen, 9 × 9 metrin alueeseen. Keskiviivasta kolmen metrin päähän on molemmille puolille vedetty hyökkäysviiva, joka erottaa etukentän takakentästä – tällä viivalla on suuri merkitys hyökkäyssäännöissä.

Verkon yläreunan korkeus mitataan kentän keskeltä. Virallinen korkeus on 2,43 metriä miehillä ja 2,24 metriä naisilla. Nuorten ja veteraanien sarjoissa korkeutta madalletaan ikäluokan mukaan. Verkko on metrin korkuinen ja 9,5–10 metriä pitkä, ja sen molemmilla reunoilla on pystysuorat antennit, jotka rajaavat sallitun ylitysalueen.

• Kenttä: 18 × 9 m, vapaa alue vähintään 3 m.
• Hyökkäysviiva: 3 m keskiviivasta molemmin puolin.
• Verkon korkeus: 2,43 m (miehet) / 2,24 m (naiset).
• Pallo: ympärysmitaltaan 65–67 cm, painoltaan 260–280 g ja sisäpaineeltaan noin 0,30–0,325 kg/cm².

Jos pallo osuu lattiaan niin, että mikä tahansa sen osa koskettaa rajaviivaa, pallo on sisällä. Pallo on ulkona, kun se osuu lattiaan kokonaan rajojen ulkopuolella, koskettaa kattoa, pelin ulkopuolista henkilöä tai antennia.

Joukkueet, pelipaikat ja libero

Kentällä on yhtä aikaa kuusi pelaajaa joukkueesta. Ottelupöytäkirjaan voi merkitä korkeintaan 12 pelaajaa, ja arvokisoissa joukkue voi käyttää jopa 14 pelaajaa. Kuusi pelaajaa jakautuu kolmeen etukentän ja kolmeen takakentän pelaajaan.

Pelipaikat numeroidaan selkeästi. Verkon läheiset etupelaajat ovat paikoilla 4 (etuvasen), 3 (etukeski) ja 2 (etuoikea). Takapelaajat ovat paikoilla 5 (takavasen), 6 (takakeski) ja 1 (takaoikea). Jokaisen takapelaajan on syöttöhetkellä oltava kauempana keskiviivasta kuin vastaavan etupelaajan, ja pelaajien on oltava oikeassa sivuttaisjärjestyksessä. Nämä asemat ratkaisevat, kuka saa hyökätä verkolla ja kuka toimii takakentän pelaajana.

Libero – puolustuksen erikoispelaaja

Joukkue saa nimetä pöytäkirjaan korkeintaan kaksi liberoa, jotka ovat puolustukseen ja vastaanottoon erikoistuneita pelaajia. Libero pukeutuu muusta joukkueesta poikkeavaan peliasuun, ja kentällä saa olla kerrallaan vain yksi libero. Liberoon pätee useita rajoituksia:

• Libero voi korvata kenen tahansa takakentän pelaajan, eikä vaihto kuluta joukkueen normaaleja vaihtoja.
• Libero ei saa syöttää, torjua eikä yrittää torjua FIVB:n sääntöjen mukaan.
• Libero ei saa lyödä valmista hyökkäyslyöntiä, jos pallo on osumahetkellä kokonaan verkon yläreunan yläpuolella.
• Jos libero sormilyö pallon etukentältään, joukkuetoveri ei saa hyökätä palloa verkon yläreunan yläpuolelta. Etukentän ulkopuolelta tehdyn noston jälkeen hyökkäys on sallittu.

Kierto eli rotaatio – näin pelaajat vaihtavat paikkaa

Kierto on yksi lentopallon tärkeimmistä ja usein väärinymmärretyistä säännöistä. Pelaajat eivät pysy koko ottelua samalla paikalla, vaan he kiertävät kenttää myötäpäivään aina, kun joukkue voittaa syöttövuoron vastustajalta.

Käytännössä kierto tapahtuu näin: kun vastaanottanut joukkue voittaa pallon ja saa syöttövuoron, sen pelaajat siirtyvät yhden paikan myötäpäivään. Paikalla 2 ollut pelaaja siirtyy paikalle 1 syöttämään, paikalla 1 ollut siirtyy paikalle 6 ja niin edelleen. Jos syöttänyt joukkue voittaa pallon, se pitää syöttövuoron eikä kierrä – sama pelaaja syöttää uudelleen.

Kierto takaa, että jokainen pelaaja käy vuorollaan syöttämässä ja pelaa sekä etu- että takakentällä. Tämä tekee lajista monipuolisen, sillä yhdenkään pelaajan ei tarvitse osata vain yhtä roolia. Kierron vuoksi joukkueet käyttävät usein peitto- eli switch-liikkeitä, joissa pelaajat juoksevat omille erikoispaikoilleen heti syötön jälkeen – tämä on sallittua sen jälkeen, kun pallo on lyöty syötössä.

Kiertovirhe ja asemavirhe

Jos joukkue syöttää väärässä järjestyksessä kiertoon nähden, kyseessä on kiertovirhe. Tuomari pysäyttää pelin, vastustaja saa pisteen ja syöttövuoron, ja virheellisen joukkueen kierto korjataan oikeaksi. Erillinen asemavirhe syntyy, jos pelaajat eivät ole syöttöhetkellä sääntöjen mukaisissa asemissa toisiinsa nähden. Virheen määrittää pelaajien jalkojen kosketuskohta lattiaan syötön osumahetkellä.

Pisteytys ja ottelun kulku

Lentopallossa käytetään rally point -järjestelmää: jokaisesta päättyvästä pallosta jaetaan piste riippumatta siitä, kumpi joukkue syötti. Kun vastaanottanut joukkue voittaa pallon, se saa sekä pisteen että syöttövuoron.

Erä voitetaan, kun joukkue saavuttaa ensimmäisenä 25 pistettä vähintään kahden pisteen erolla. Jos tilanne on tasan 24–24, peliä jatketaan, kunnes toinen joukkue johtaa kahdella pisteellä (esimerkiksi 26–24 tai 27–25). Erällä ei siis ole ylärajaa pistemäärälle.

Ottelu pelataan paras viidestä -periaatteella: ottelun voittaa joukkue, joka voittaa kolme erää. Jos tilanne on erissä 2–2, pelataan ratkaiseva viides erä, joka pelataan 15 pisteeseen – myös tässä vaaditaan vähintään kahden pisteen ero. Joukkueet vaihtavat kenttäpuolta erien välissä, ja ratkaisevassa erässä puolet vaihdetaan, kun johtava joukkue saavuttaa 8 pistettä.

• Erä: ensimmäisenä 25 pisteeseen, vähintään 2 pisteen erolla.
• Ratkaiseva 5. erä: 15 pisteeseen, vähintään 2 pisteen erolla.
• Ottelu: ensimmäisenä 3 erävoittoa (paras viidestä).
• Jokainen joukkue saa erässä enintään kaksi aikalisää ja kuusi vaihtoa.

Syöttö

Peli alkaa aina syötöllä. Erän ensimmäinen syöttävä joukkue arvotaan ennen ottelua ja ratkaisevaa erää. Syöttäjä lyö pallon paikalta 1 takakentän takaosasta, syöttöalueelta, joka on 9 metriä leveä kaista päätyviivan takana.

Syöttäjällä on 8 sekuntia aikaa lyödä pallo tuomarin vihellyksen jälkeen. Pallo on heitettävä tai irrotettava kädestä ja lyötävä yhdellä kädellä tai käsivarren osalla. Ennen vihellystä tehty syöttö mitätöidään ja uusitaan. Syöttö saa osua verkkoon ja silti jatkaa matkaansa vastustajan kentälle – se on täysin sallittua.

Syöttövuoro säilyy samalla pelaajalla niin kauan kuin hänen joukkueensa voittaa palloja. Kun syöttövuoro siirtyy, joukkue kiertää ja uusi pelaaja astuu syöttämään. Vastustaja ei saa estää näkyvyyttä syöttöön yksittäisellä tai joukkueen muodostamalla peittomuurilla, eikä syöttöä saa torjua tai hyökätä.

Sallitut kosketukset

Kosketussäännöt ovat lentopallon ydin. Joukkueella on käytössään enintään kolme kosketusta palloon ennen kuin pallo on pelattava verkon yli. Jos joukkue koskee palloon neljännen kerran, tulee virhe nimeltä ”neljä kosketusta”.

Keskeiset kosketussäännöt:

• Sama pelaaja ei saa koskea palloon kahta kertaa peräkkäin. Poikkeus on torjunta: torjunnan jälkeen sama pelaaja saa pelata palloa seuraavaksi.
• Torjuntakosketus ei kulu kolmesta kosketuksesta. Torjunnan jälkeen joukkueella on edelleen kolme kosketusta käytettävissään pallon palauttamiseen.
• Pallon saa pelata millä tahansa kehon osalla, myös jalalla. Palloa ei kuitenkaan saa ottaa kiinni, kantaa tai heittää – kosketuksen on oltava lyönti.
• Yhtäaikaiset kosketukset: jos kaksi tai kolme joukkuetoveria koskee palloon samaan aikaan, se lasketaan kahdeksi tai kolmeksi kosketukseksi (paitsi torjunnassa).
• Kaksoiskosketus (double) syntyy, kun pelaaja lyö palloa kahdesti peräkkäin tai pallo osuu hänen kehoonsa useaan kohtaan peräjälkeen. Tämä on virhe – poikkeuksena ensimmäinen kosketus pelivuorossa ja torjunta.

Pelin ensimmäisen kosketuksen eli vastaanoton tuomitseminen on usein sallivampaa: kovassa syötössä tai hyökkäyksessä pieni ”tuplaus” sallitaan, jos kyseessä on yksi yhtenäinen pelisuoritus.

Hyökkäys, torjunta ja verkkopeli

Hyökkäyslyönti tarkoittaa mitä tahansa pallon pelaamista vastustajaa kohti syöttöä ja torjuntaa lukuun ottamatta. Kuka saa hyökätä ja mistä, riippuu pelipaikasta ja hyökkäysviivasta.

• Etukentän pelaajat (paikat 2, 3 ja 4) saavat hyökätä miltä korkeudelta tahansa.
• Takakentän pelaajat (paikat 1, 5 ja 6) saavat lyödä valmiin hyökkäyslyönnin verkon yläreunan yläpuolelta vain, jos he ponnistavat hyökkäysviivan takaa. Ponnistuksen saa aloittaa viivan takaa ja laskeutua viivan etupuolelle.
• Takakentän pelaaja ei saa myöskään osallistua torjuntaan.

Torjunta

Torjunnassa etukentän pelaajat nousevat verkolle estämään vastustajan hyökkäystä verkon yläpuolella. Torjunta ei kuluta joukkueen kolmesta kosketuksesta, ja torjunnan jälkeen kuka tahansa pelaaja – myös torjuntaan osallistunut – saa pelata palloa ensimmäisenä. Vastustajan syöttöä ei saa torjua.

Verkkokosketus ja keskiviiva

Pelaaja ei saa koskettaa verkkoa antennien välillä pelisuorituksen aikana – tämä on virhe. Pelaaja saa koskettaa tolppia, naruja tai verkon osaa antennien ulkopuolella, kunhan se ei häiritse peliä. Pelaaja saa viedä jalan tai käden vastustajan puolelle keskiviivan yli, jos osa jalkaterästä tai kädestä pysyy kosketuksissa keskiviivaan tai sen yläpuolella eikä toiminta häiritse vastustajaa.

Yleisimmät virheet lentopallossa

Aloittelijalle sattuu usein samoja virheitä. Näiden tunteminen auttaa pelaamaan sääntöjen mukaan ja ymmärtämään tuomarin ratkaisuja:

• Neljä kosketusta: joukkue koskee palloon yli kolme kertaa ennen palautusta.
• Kaksoiskosketus: sama pelaaja lyö palloa kahdesti peräkkäin (torjuntaa lukuun ottamatta).
• Kiinniotto tai kanto: pallo pysähtyy käsiin eikä kyseessä ole puhdas lyönti.
• Verkkokosketus: pelaaja koskee verkkoa pelisuorituksen aikana antennien välillä.
• Kiertovirhe tai asemavirhe: väärä syöttöjärjestys tai väärät asemat syöttöhetkellä.
• Keskiviivan ylitys: jalka tai käsi menee kokonaan vastustajan puolelle keskiviivan yli.
• Takakentän virheellinen hyökkäys: takapelaaja lyö verkon yläpuolelta ponnistettuaan hyökkäysviivan etupuolelta.
• Syöttövirhe: pallo jää verkkoon ja putoaa omalle puolelle, menee ulos tai syöttöaika ylittyy.

Sisälentopallo ja rantalentopallo – mitä eroa säännöissä on

Rantalentopallo eli beach volley on lentopallon ulkoversio, jota pelataan hiekalla. Perusidea on sama, mutta säännöissä on tärkeitä eroja. Suurin ero on joukkueen koko: rantalentopallossa joukkueessa on vain kaksi pelaajaa, jotka pelaavat kaikki paikat ilman vaihtoja ja ilman kiinteää kiertoa. Myös kenttä on pienempi ja pisteytys erilainen.

Rantalentopallossa myös torjunta lasketaan yhdeksi joukkueen kolmesta kosketuksesta, toisin kuin sisälentopallossa. Lisäksi avokämmenellä tehty ”tiputus” (dink) on kielletty, ja sormilyönnin on oltava hyvin puhdas. Nämä erot tekevät rantalentopallosta fyysisesti vaativan kahden pelaajan lajin.

Kenelle laji sopii ja miten pääsee alkuun

Lentopallo sopii lähes kaikille, sillä siinä ei ole suoraa kontaktia vastustajaan ja peli-into säilyy monella taitotasolla. Harrastamisen voi aloittaa koulun kerhossa, seuran aikuisten harrasteryhmässä tai kavereiden kesken puistossa. Aloittelijan kannattaa keskittyä ensin vastaanoton ja sormilyönnin perustekniikkaan sekä kierron ja pisteytyksen ymmärtämiseen – itse pelirytmi opitaan nopeasti pelaamalla.

Jos pidät joukkuelajeista ja sääntöjen opettelusta, kannattaa tutustua myös muiden lajien pelisääntöihin. Olemme koonneet selkokieliset oppaat esimerkiksi jääkiekon säännöistä, pesäpallon säännöistä ja padelin säännöistä. Verkkopelien ystäville sopii myös frisbeegolfin sääntöopas, ja jos etsit sisäpelien vaihtoehtoja, salibandy on toinen tehokas joukkueliikuntamuoto. Jalkapallon ystäville puolestaan avaamme erikseen paitsiosäännön.

Usein kysytyt kysymykset (UKK)

Montako kosketusta lentopallossa saa olla?

Joukkueella on käytössään enintään kolme kosketusta, joilla pallo pelataan verkon yli. Torjuntakosketusta ei lasketa näihin kolmeen, joten torjunnan jälkeen joukkueella on edelleen kolme kosketusta. Sama pelaaja ei saa koskea palloon kahdesti peräkkäin, paitsi torjunnan jälkeen.

Miten lentopallon kierto toimii?

Joukkue kiertää yhden paikan myötäpäivään aina, kun se voittaa syöttövuoron vastustajalta. Paikalla 2 ollut pelaaja siirtyy paikalle 1 syöttämään. Jos syöttänyt joukkue voittaa pallon, se pitää syöttövuoron eikä kierrä.

Kuinka moneen pisteeseen erä pelataan?

Erä pelataan 25 pisteeseen vähintään kahden pisteen erolla. Tasatilanteessa 24–24 peliä jatketaan, kunnes joukkue johtaa kahdella pisteellä. Ottelu voitetaan kolmella erävoitolla, ja mahdollinen ratkaiseva viides erä pelataan 15 pisteeseen.

Kuinka monta pelaajaa kentällä on?

Kentällä on kuusi pelaajaa joukkueesta: kolme etukentän ja kolme takakentän pelaajaa. Lisäksi joukkue voi käyttää puolustukseen erikoistunutta liberoa, joka korvaa takakentän pelaajia.

Saako libero syöttää?

FIVB:n virallisten sääntöjen mukaan libero ei saa syöttää, torjua eikä hyökätä verkon yläreunan yläpuolelta. Libero toimii takakentän puolustajana ja vastaanottajana. Joissakin kansallisissa harraste- ja nuorisosarjoissa saatetaan soveltaa kevennettyjä sääntöjä, joten tarkista oman sarjasi säännöt.